lauantai 17. helmikuuta 2018

Kohtaaminen kojootin kanssa Death Valleyssa

Vaativakaan katse ei saanut meitä ruokkimaan poseeraajaa

Death Valley, eli Kuolemanlaakso ei nimensä perusteella suoranaisesti vedä puoleensa, mutta onhan se kieltämättä aika legendaarinen vierailukohde. Wikipedian mukaan paikka on Yhdysvaltojen kuivin, kuumin ja matalin. Ajoimme helmikuun 2017 lopulla Los Angelesista Las Vegasiin ja vaikka matkalla oli useita houkuttelevia kohteita, oli Death Valley niistä ehdottomasti se, jonne halusimme mennä.

Badwater Basinin suolatasanko lähes 100 metriä merenpinnan alapuolella

Death Valley on alueena valtavan suuri (225 km pitkä) ja sinne pääsee ajamaan autolla useammastakin suunnasta. Jos otetaan kartalta kohteeksi Badwater Basin, joka meidän mielestä on se alueen kovin juttu, niin sinne Los Angelesista on ajomatkaa himpun vajaat 500 km ja Las Vegasista reilut 200 km. Ihan suoraan reitin varrella tämä ei ole vaan reittivalinnoista riippuen saa tehdä 200–300 km:n mutkan, jos lähtöpiste on Los Angeles ja päätepysäkki Las Vegas tai toisinpäin.

Tarkka luku on 85.5 metriä merenpinnan alapuolella




Aluetta koskevat varoitukset on syytä ottaa tosissaan, etenkin kesäaikaan. Helmikuun lopulla lämpötila hiveli t-paitakelejä ja tämän kalkkilaivan kapteenin iho alkoi punoittamaan vajaan tunnin ulkoilun aikana. Olisi pitänyt ymmärtää laittaa aurinkorasvaa tai suojata iho paremmin tällä nopealla visiitillä. Kun omat varustelut ovat kunnossa Death Valleyn vierailua varten, eli riittävästi vettä,  evästä ja ne aurinkorasvat, niin kannattaa varmistaa myös auton kunto. Tutustu myös säätiedotuksiin ennen alueelle menoa, sillä sateet saattavat aiheuttaa tulvia ja katkaista tiet.

Edellisviikolla oli satanut runsaasti ja osa pienemmistä teistä oli suljettu edelleen

Kun aavikolla on satanut, silloin on aika käydä pesulla

Kesähelteellä, joka siis tuolla autiomaassa voi tarkoittaa jopa +50 astetta, on autokin kovilla. Eli kannattaa ottaa tämä reitin suunnittelussa ja auton vuokrauksessa huomioon. Meidän uljas Camaro toimi kuin unelma tälläkin etapilla. Mitä pienemmäksi tiet käyvät, sitä vähemmän palveluita löytyy ja kalliimmaksi bensan hinta nousee. Jos ajat samaa reittiä kuin me, on hyviä pysähdys- ja tankkauspaikkoja moottoritie 15 varrella Barstow'ssa sekä Bakerissa.

Vuoren rinteeseen taiteiltu teksti DV

Jos valitset reitiksi tien 127 Bakerista kohti Shostonea, tulee matkalla Renovillen kohdalla eteen pitkä, noin 15 kilometrin pätkä viivasuoraa tietä. Kaverilta kuulin, että tässä voi (jos haluaa ja uskaltaa) testata auton suorituskykyä.

Asvaltti on hieman epätasainen. Maltti on valttia! ;-)



Death Valley'ta halkoo tie numero 178 ja sitä voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa. Me valitsimme myötäpäivän, koska se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Maisema oli kuin jostain lännen elokuvasta: aavikkopensaita, kivikkoja, mäkiä ja ympärillä vuoristoa. Kun liikennemerkissä lukee "Next services 57 miles", se todellakin tarkoittaa sitä. Pimeällä et saa tästä paikasta mitään irti, paitsi jos haet extreme-seikkailua. Alueella ei ole palveluita, katuvaloista puhumattakaan. Meitä vastaan ajeli jonkun verran pyöräilijöitä ja heidän huoltojoukkoina toimineita pakettiautoja.

Kesti 20 minuuttia ajaa tämä mäki alas autolla

Edellisviikon tulvien merkkejä maastossa - hiekkaa oli paikoin edelleen tiellä reippaasti

Kohtaaminen kojootin kanssa


Tuijotus - anna ruokaa!

Yksi reissumme mukavimmista kohtaamisista tapahtui juuri tällä reitillä. Onneksi ajelimme kohtalaisen hiljaa, sillä autome edestä kipitti ihan oikea kojootti! Auto seis ja kamerat esiin! Meidän onneksemme kojootti ei ollut kovin arka, vaan se itseasiassa palasi katsomaan meitä tien reunustalle varmaankin ruuan toivossa. Poseeraus edestä ja sivusta, en olisi voinut parempaa kojoottimallia toivoa! Lyhyen kuvaussession jälkeen kojootti katosi aavikolle ja me jatkoimme matkaa.

En lähde tästä mihinkään ennen kuin saan syötävää

Plääh! Ikävät turistit!

Hyppää kyytiin hetkeksi fiilistelemään aavikkolaakson tunnelmia:


Badwater Basin


Kuolemanlaakson varsinainen kohokohta on Badwater Basin, joka on Pohjois-Amerikan alin piste. Se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella. Alue oli aavikkolaakson ensimmäinen paikka, jossa törmäsimme isompaan määrään ihmisiä ja autoja sitten Bakerista lähdön. Jätimme auton pienehkölle parkkialueella ja parkkipaikan vierestä löytyi myös wc. Tarkista mennessäsi pysäköintimaksun tarve.

Merenpinnan taso on merkitty parkkipaikan takana kohoavaan rinteesen

Hauska yksityiskohta Death Valleyn syvimmässä pisteessä

Heti parkkipaikan vierestä löytyy terassirakennelma opastauluineen, eli tässä kohtaa olet alimmassa pisteessä. Vastapäisen kallion seinästä löydät merkinnän, missä kohtaa merenpinnan taso on. Aavikolle on mahdollista lähteä kävelemään ja näin myös moni tekee. Varaudu siihen, että suolatasangon alla on upottava mutakerros, joten kengät saattavat likaantua, jos poikkeat reitiltä.

Lankkuparketti johti parkkipaikalta suolatasangolle

Sateet olivat pehmentäneet ja rikkoneet pintaa - kuivana varmaan kaikki on aivan valkoista kun suola nousee pintaan ja vesi haihtuu

Laajemmassa kuvassa vallitsee valkoinen väri ja kirkas aurinko

Vähän kauempana löytyi tallomatonta maastoa jossa suolakiteet olivat kauniisti ehjinä

Lähistöltä löytyy muutamia muitakin suosittuja nähtävyyksiä, kuten Devil's Golf Course ja Artist's Drive. Jälkimmäinen oli tarkoitus ajaa läpi, mutta se oli suljettu tulvavahinkojen kunnostustöiden vuoksi.

Pienoinen yllätys oli, että kun ajoimme Badwater Roadin loppuun, meitä vastassa onkin yhtäkkiä jeeppivuokraamo, hotelli, golf-kenttä ja vierailijakeskus. Nämä löytyivät paikasta on nimeltä Furnace Creek. Google Mapsin satelliittikuvan mukaan sieltä löytyy myös pieni lentokenttä. Jos siis haet todella eksoottista paikkaa golfata tai yöpyä, niin tämä on hyvä vaihtoehto. Takuulla keskellä ei mitään.

Meidän matka jatkui tietä 190 kohti Pahrumpia ja siitä 160 tietä pitkin Las Vegasiin. Upeita vuoristomaisemia sai ihailla pitkin matkaa ja aurinkokin ehti laskea juuri sopivasti, kun tärkeimmät kohteet oli ehditty nähdä.

Oli kiva alkaa olla jo ihmisten ilmoilla, kun pimeys nielaisi Death Valleyn takanamme


Muistilista Death Valley'hyn

  • Huomioi sääolosuhteet
  • Varaa mukaan juotavaa ja evästä
  • Varmista, että bensaa on riittävästi
  • Lähde liikkeelle ajoissa, jotta ehdit ajaa alueen läpi päiväsaikaan
  • Muista suojautua auringolta
Aavikolla polarisoidut aurinkolasit olivat tarpeen - Tammeloilla tietysti OAKLEYt  ;-D


torstai 8. helmikuuta 2018

Red Rock Canyon löytyy alle puolen tunnin ajomatkan päästä Las Vegasista

Red Rock Canyon valloitettu

Punaisia kallioita

Tiellä liikkuvia varoitellaan milloin milläkin liikennemerkillä, mutta harvemmin niissä näkyy kilpikonnia tai villihevosia. Las Vegasissa tämäkin on mahdollista. Keväällä 2017 toteutetulla huikealla Los Angeles - Las Vegas reissullamme pääsimme tutustumaan moniin upeisiin luontokohteisiin, mm. Grand Canyoniin, Death Valleyhyn ja löytyipä Vegasista laskettelurinnekin.

Kilpikonnavaara

Ystävämme veivät meidät Red Rock Canyoniin, joka löytyy alle puolen tunnin ajomatkan päästä Las Vegasin keskustasta noin 24 kilometrin päästä Stripiltä. Alue on intiaanien hallinnassa ja tuntui siltä, että aluetta valvotaan tarkkaan eikä sinne ole asiaa aukioloaikojen ulkopuolella. Vierailijoille ohjeistetaan myös tiukasti, miten lujaa alueella saa ajaa autolla ja roskaaminen on luonnollisesti ehdottomasti kiellettyä. Me ajoimme aluelle autoilla sisään porteista, jossa alueen pääsymaksu (7 dollaria/hlö vuonna 2017) myös maksetaan.

Kuvaustauko

Aavikkomaisemia

Luonnon taidetta

Stripin hotellit erottuvat hieman korkeampina

Aavikkoa ja kallioita

Ensimmäinen ja reitin ainoa rakennus, vierailukeskus tulee melkein heti vastaan suurine parkkipaikkoineen. Siellä on mahdollista käydä puuteroimassa nenää ennen tutustumista alueeseen. Aluetta kiertävä autotie on yksisuuntainen ja se on 21 kilometriä pitkä. Auto onkin polkupyörän ohella paras keino tutustua näihin upeisiin maisemiin.

Reitin varrella on paljon pysähtymispaikkoja, joissa voi jalkautua ottamaan valokuvia upeista punaisista kallioista. Jos oikein tarkkaan katseli, niin kallioiden seinustoilta saattoi erottaa kiipeilijöitä.

Kiipeilijän paratiisi

Kallion monet värisävyt

Paikallinen kaktus

Aavikkoa ja upeita maisemia

Komea kaktus

Kilpikonnista varoiteltiin useaan otteeseen ja reitin loppupuolella jalkauduimme tutkimaan maastoa, jos mekin törmäisimme näihin matelijoihin. Harmittavasti emme kuitenkaan kilpikonniin törmänneet, mutta aavikolla kasvoi upeita kaktuksia ja poluilla näkyneet kavioiden jäljet saivat meidät arvuuttelemaan, että vieläkö on villihevosia. Vai olikovatko kyseessä läheisen tallin ratsukot.

Varoituskyltti hevosista

Aavikon kasvillisuutta

Alueen kiertelyyn menee kuvaustaukojen pituudesta riippuen 1-3 tuntia. Tämä on mainio vaihtoehto tutustua aavikkoon ja upeisiin maisemiin Vegasin reissun yhteydessä. Alueelta lähtee myös vaellusreittejä, joita olisi ollut houkuttelevaa testata, mutta aikataulusyistä päädyimme autoilla toteutettuun omatoimiseen kierrokseen.

torstai 1. helmikuuta 2018

Ilkan olutvinkit Prahaan matkaaville

VAROITUS: Blogin sisältö ja kuvat saattavat aiheuttaa yllättävää janon tunnetta ja huurteisen oluen tarvetta. Voit jatkaa lukemista omalla vastuulla. Jos olet yli 18-vuotias, sano ääneen kyllä. Hyvä, voit jatkaa.

Tsekkiläistä olutta

No ihan ensimmäiseksi ei missään tapauksessa voi jättää mainitsematta panimojuottolaa nimeltä U Fleků. Oivallista pikimustaa olutta ja tietenkin Becherovkaa. Tämä paikka on kyllä turistirysä ja siksi hieman tyyris. U Fleků on perustettu vuonna 1499 ja sen väitetään olevan Prahan vanhin panimo ja vähän niinkuin must-see, jos on kaljaan menevää sorttia. Panimon olutta ei saa mistään muualta.

Prahan vanhin panimo

Tsekkiläistä pubitunnelmaa

U Flekůn sisäpiha

En tiedä tsekkiläisestä pienpanimokulttuurista juurikaan, mutta täältä Suomestakin tuttuja tsekkioluita Pilsner Urquellia, Velkopopovickyä ja tietenkin Prahan omaa, paikallisten kelvottomaksi arvioimaa, Staro Pramenia saa varsin sopuisaan hintaan aivan kaikkialta. Yleensä joka ravintolalla on se joku oma olut noista kolmesta, ja jos ei lempijuomaa saa juuri siitä paikasta, niin naapurista sitten. Jos jollakulla on enemmän tietoa tsekkiläisestä pienpanimotoiminnasta ja -tuotteista, antakaapa mielellään vinkkejä. Olen taatusti menossa uudelleen ennen pitkää!

Jos kaljaa ei voi jäädä juomaan kotiin, niin juuri Praha on ehkä ihan ykköspaikka mennä tätä makunystyröitä hemmottelevaa asiaa toteuttamaan. Voittaa mahdollisesti sen kodinkin! Olut on hyvää ja se on halpaa. Paitsi pahimmilla turistialueilla, eli vanhan kaupungin keskustan ja Kaarlen sillan liepeillä.

Hyvää olutta

Birell

Oho! Vaimo on löytänyt kuvan, jossa olen selvästi nauttinut puoli tuoppia alkoholitonta olutta! On mahtanut käydä itse sen myös minulle valikoimassa! Noh, tällaistakin on Tsekissä saatavilla kattava valikoima, ja pesevät Suomessa myytävät sukulaisensa mennen tullen. Muistelen Tsekissä olleen ainakin kultaisella 80-luvulla tapana että tätä versiota joivat lapset. Ehkä hanavesi ei ollut hyvä vaihtoehto.

Neuvoa antavat

Jos liikkuu ilman tiettyä päämäärää, suosittelen menemään rohkeasti neuvoa antavalle heti esimmäiseen, ja vaihtamaan sitten ahkerasti paikkaa. Prahassa ei pääse jano yllättämään. Staropramenista prahalaiset eivät tykkää, koska se on prahalainen panimo ja irvileuat väittävät, että se tehdään saastaisesta Vltavan vedestä. Ei se nyt niin kummallista ole, jos nyt ei kovin erityistäkään.

Master-merkkinen tsekkiläinen tumma olut

Oluen nauttiminen tulee aloittaa tarkastelemalla sen ulkoisia ominaisuuksia, väriä, tuoksua ja vaahtoa

Kun olut on todettu haluttavaksi, on aika tarttua lasiin varmoin ottein. Läikkynyt olut on hukkaan mennyttä olutta!

Oluen nauttimisen kohokohta on, kun saa siemaista suuhunsa tätä makoisaa juomaa! Kippis!

Pilsner Urquell on oma suosikkini, ja tietysti Tsekistä saa myös aitoa ja alkuperäistä Budweiseriä, jonka nimen ja brändin amerikkalaiset viekkaudella ja vääryydellä anastivat itselleen. Tsekkiläinen Budweiser ei maistu pissalta. Suosittelen sitäkin. (Ainiin, koska Budweiser on rekisteröity tuotemerkki, niin tuon aidon ja alkuperäisen Budweiserin nimi on nykyään oikeasti Budějovický Budvar).

Tiesitkö muuten, että pilsneri eli vaalea lager saa nimensä Plzeňin kaupungilta, jossa sen valmistus on aloitettu 1842. Siis alle sadan kilometrin päässä Prahasta.

eli aito ja alkuperäinen Budweiser-olut

Kippis! Na zdravi!


Tsekkaa myös muut juttumme Tsekeistä!

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Bloggaajana matkamessuilla

Messutunnelmaa yläkerrasta käsin

Vuosittain Helsingissä järjestettävät matkamessut ovat niin matkailualan ammattilaisten, kuin myös bloggaajien näkökulmasta yksi vuoden parhaista tilaisuuksista verkottumiseen, matkakohteisiin tutustumiseen ja uusien yhteistyökuvioiden sopimiseen. Kun akkreditointi avautui marraskuun alkupuolella, mekin laitoimme hakemuksen sisään perusteluineen, miksi juuri meidät kannattaisi valita bloggaajapassien saajiksi. Yllätys olikin suuri, kun vastaus oli myöntävä ja saimme liput itsellemme sekä nipun ylimääräisiä lippuja arvottavaksi blogimme lukijoille.

Rantapallon luentoa kuuntelemassa

Bloggaajapassi oikeuttaa pääsyyn messuille myös ammattilaispäivänä, eli messuviikonloppua edeltävänä torstaina. Tällöin messuilla on rauhallista kierrellä ja hyvin aikaa tutustua näytteilleasettajiin. Me siirryimme messuille suoraan töistä torstaina ja ehdimme kierrellä hyvin kiinnostavimpien maiden kojut läpi.

Etelä-Korea kutsuu
Messutuliaisia kesällä Koreaan suuntaavalle perheenjäsenelle

Messutunnelmaa turkkilaisittain

Tapasimme myös muita bloggaajakollegoita, joiden kanssa oli mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Tänä vuonna messuilla oli mukana yli 170 bloggaajaa. Osa heistä oli meidän tapaan vierailijoina, mutta moni oli myös edustustehtävissä osastoilla tai luennoimassa. Me vietimme paljon aikaa Rantapallo-stagella, jossa tapasimme niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia. Torstai-iltana suuntasimme messujen jälkeen matkabloggaajien varjobileisiin. Oli todella mukavaa saada tavata livenä ihmiset blogien takana, etenkin kun suurimman osan kanssa on tullut vaihdeltua virtuaalisesti kommentteja ristiin rastiin ensimmäisen blogivuotemme aikana.

Blogiyhteistyön salat

Perjantaina suunnistimme jälleen messuille töiden jälkeen. Tällä kertaa meillä oli tarkempi agenda ja kurvasimme suoraan meitä eniten kiinnostavien maiden kojuille hakemaan esitteitä ja karttoja tuleville reissuille. Kävimme kuuntelemassa Rantapallo-stagella bloggaajakollegoiden mielenkiintoisia luentoja mm. blogiyhteistyöstä. Saimme todella hyviä vinkkejä ja vahvistusta omille ajatuksille siitä, millaisia mahdollisuuksia blogiyhteistyö tuo tullessaan.

Kyrö Distillery
Janoisia messuvieraita palveli Kyrö Distillery

Kansainvälistä bloggaajayhteistyötä

Ilta jatkui muiden bloggaajien kanssa illallisen merkeissä ja loppuillaksi siirryimme NBE (Nordic Bloggers' Experience) -porukan seuraan viettämään kansainvälistä iltaa Teurastamolle. Yksi illan kohokohdista oli ulkona esiintynyt trubaduuri. Täytyy muuten myöntää, että tämä taisi olla myös itselle ensimmäinen livekeikka ulkona muutamassa pakkasasteessa, ellei eräitä Suomen kesäfestivaaleja lasketa, joissa myös on saanut nautiskella musiikista toppatakki päällä. 

Hyvin tarkenee

Janoa sammuttamaan

Taskuun jäi useita käyntikortteja, Facebookin sekä Instagramin kautta solmittiin uusia kontakteja ja mikä parasta, tapasimme livenä ihan huipputyyppejä!

Yhteiskuvassa Ne Tammelat & Satu Koo's Lifestyle
Kuva napattu Satu-Maarian Instagramista

Kiitos Matkamessut, että valitsitte meidät tänä vuonna bloggaajapassien saajiksi!


Matka Travel Fair