Ne Tammelat

perjantai 19. toukokuuta 2017

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltamme

Tanjan matkassa maailmalta heitti haasteen, johon olen jo törmännytkin muutamassa blogissa. Tässä meidän kymmenen kuvaa ja tarinaa.

Kuva täydellisestä hetkestä
Suuri haaveemme toteutui, kun saimme broholminkoira Pluton Tanskasta. Tässä kuvassa paluumatka on jo voiton puolella ja ihmettelemme maailman menoa Saksan Travemündesta Helsinkiin kulkevan lautan kannella. Vaiherikkaan hakumatkan käänteistä löytyy myös pidempi blogiteksti.


Perinteinen turistikuva
Tarvitseeko tähän enää lisätä mitään? Löytyy varmasti jokaisen Lontoon kävijän muistikortilta ja filmiltä.


Kuva mahdollisimman kaukaa
Automatkalla Los Angelesista Las Vegasiin huomiomme kiinnittyi hauskaan tienviittaan, jossa luki Zzyzx. Kävimme tutkimassa, mitä kyseisen tien varrelta löytyy ja melkoisen autiolta näytti. Pokemonien metsästäjä löysi täältäkin hyvän saaliin.


Suurkaupungin sykettä
Satoja keltaisia takseja, jatkuvaa ruuhkaa ja ihmisvilinää, upeita pilvenpiirtäjiä, herkullista ruokaa, mielettömiä shoppailupaikkoja. New York tarjosi paljon nähtävää. Tänne on päästävä takaisin vielä joku päivä.


Zzz – matkustaminen väsyttää
Tässä kohtaa ollaan siirrytty Lontoosta festareiden kautta Glasgowiin ja pubikierros taitaa käydä kunnon päälle. Jaksaa jaksaa!


Auringonlasku
Nyt iski paha valinnanvaikeus. Upeita auringonlaskukuvia oli paljon niin kotikulmilta kuin ulkomailtakin. Tässä Aiguille du Midin huipulta otetussa kuvassa on kuitenkin jotain sellaista valojen ja varjojen leikkiä, jota ei kovin usein saa kameralle tallennettua.


Herkuttelu olennaisena osana reissuja
Tämän aihepiirin alle olisi löytynyt myös valtavasti kuvia mitä ihmeellisimmistä ruuista, mutta yksi asia yhdistää melkein kaikkia matkojani etenkin kylmemmällä ilmalla ja se on kaakao. Kermavaahdolla tietysti, nam. Kuva lokakuussa 2010 tehdyltä Prahan matkalta.


Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
Pieni merenneito Tanskan Kööpenhaminassa löytyy jokaisesta matkaoppaasta nähtävyytenä. Pieni se tosiaan oli – tosi pieni ja kaukana. Ja jalkoihin sattui siinä kohtaa, kun oli kävelty koko matka ties miten kaukaa katsomaan tätä pienen pientä patsasta. Siinä se nyt sitten on.


”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
Järkkärikuvauksen opettelu on loputon tie, jonka alkuvaiheessa tarpoville (eli meille) tämä yön hämärtyessä otettu kuva on suuri työvoitto. Santa Monica -laiturin päästä löytyy ravintolarakennus, jonka yläkertaan pääsi tuulensuojaan ja siellä oli myös rauhallista ottaa kuvia. Tukevana jalustana toimi terassin kaide ja ainakin 20 otosta vaadittiin, että saatiin edes jonkinlainen tyydyttävä kuva värikkäänä vilkkuvasta ja jatkuvasti liikkeessä olleesta maailmanpyörästä.


Kuva roadtripiltä
Pluton kuvalla aloitettiin ja siihen on hyvä myös päättää tämä kymmenen kuvan sarja. Tässä ollaan ajettu Tukholmasta Göteborgiin ja odotellaan Fredrikshavniin vievää lauttaa. Pluto matkustaa ulkomailla takapenkillä turvavöissä ja aina tilaisuuden tullen se saa haukata happea sekä ihailla maisemia auton ikkunasta. Satamatyöntekijöitä ja muitakin ohikulkijoita on viihdytetty urakalla Pluton toimesta, kun se työntää reippaasti pään ulos ikkunasta, jotta näkee varmasti kunnolla kaikki ulkomaailman tapahtumat.


Tässä lista, jos haluat kopioida haasteen itsellesi. Löytyy myös Lentopelko-blogista.

1. Kuva täydellisestä hetkestä
2. Perinteinen turistikuva
3. Kuva mahdollisimman kaukaa
4. Suurkaupungin sykettä
5. Zzz – matkustaminen väsyttää
6. Auringonlasku
7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja
8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
10. Kuva roadtripiltä

lauantai 6. toukokuuta 2017

Uusi köysiseikkailupuisto avattiin Helsingin Paloheinään

Kevättalvella 2017 korviini kantautui iloisia uutisia kun kuulin, että seikkailupuisto Korkee on avaamassa toisen köysiseikkailupuiston Helsingin Paloheinään, ihan meidän kodin lähelle. Köysiseikkaileminen on jo kahden viime kesän ajalta tuttua, joten totesin, että tätä pitää päästä heti kokeilemaan!


Kävin muutamaankin otteeseen seuraamassa rakennustöiden valmistumista ja vain viikkoa ennen avajaisia puistossa näytti jo oikein hyvältä. Sovimme, että tulen heti avajaispäivänä testaamaan köysiseikkailua uudessa puistossa ja kirjoittelen siitä kokemukseni blogiin.


Paloheinässä seikkailijaa odottaa yhdeksän latvarataa, jotka ovat 3-15 metrin korkeudella ja vaikeusasteita löytyy helposta haastavaan oman valinnan mukaan. Pisin vaijeriliuku on 100 metriä ja radan erikoisuutena on yhdeksännellä radalla sijaitseva base-hyppy.



Seikkailupäiväni alkoi aamulla aikaisin, kun suuntasin Paloheinän majalle, varmistaen että olen varmasti ensimmäisten joukossa tutustumassa uuteen puistoon. Kymmeniä muitakin innokkaita oli hoksannut puiston avajaiset, joten yksin ei tarvinnut jonotella. Sain aika nopeasti Paloheinän majan päädyssä sijaitsevasta toimistosta kypärän ja valjaat sekä ohjeet siirtyä puiston puolelle turvaopastukseen.



Ystävällinen henkilökunta avusti valjaat päälle ja varmisti, että ne ovat kiinni kunnolla. Sen jälkeen siirryttiin helpolle testiradalle, jossa käytiin läpi valjaiden perustoiminnot ja säännöt, miten radoilla liikutaan. Nopean ja selkeän opastuksen jälkeen oli aika siirtyä seikkailemaan.


Ensikertalaiselle suosittelen käymään radat läpi numerojärjestyksessä, sillä ne alkavat helpoimmasta ja etenevät siitä rata kerrallaan haastavampiin. Itse aloitin radasta numero kaksi, joka sekin oli helppo rata ja siirryin sen jälkeen radalle numero seitsemän, jonne piti kiivetä riipputikkaita pitkin. Itseni tuntien arvelin, että käsivoimat hyytyvät, jos kahlaan useampia ratoja läpi ensin, joten halusin napata yhden vaativamman radan heti alkuun. Seitsemänneltä radalta löytyi suosikkipisteeni, eli levähdyspenkki, jossa oli mukavaa ihailla maisemia ja napata samalla muutama selfie.


Kiitokset apukuvaajille, Ilkalle ja Plutolle!

Näiden ratojen jälkeen siirryin ykkösradalle, jossa vastaan tuli hauska lehmä-aiheinen kiipeilytehtävä. Kolmosradasta tuli oma suosikkini useiden vaijeriliukujen vuoksi ja nelosradalta löytyi puiston pisin, 100 metrin vaijeriliuku.





Radoilla viisi ja kuusi alkumatka oli sama ja toinen radoista päättyi hyppyyn alas helikopterista. Pakkohan se oli kokeilla! Valjaat kiinni ja hyppy alas. Vajaan kymmenen metrin pudotus sujahti hetkessä ja mätkähdin turvallisesti selälleni pehmeälle hakealustalle.




Vaikka puisto näyttää ulkopuolelta katsottuna pieneltä, meni radoilla mukavasti aikaa ja ehdin kahdessa tunnissa käydä läpi seitsemän rataa. Seikkailuaikaa on kolme tuntia, joten se riittää hyvin kaikkien yhdeksän radan läpikäymiseen. Jätin radat numero kahdeksan ja yhdeksän odottelemaan seuraavaa seikkailukertaa, joka on edessä toivottavasti mahdollisimman pian.




Kiitokset kivasta seikkailupäivästä Paloheinän Korkeen henkilökunnalle!



Paloheinän Korkeessa voit harrastaa myös geokätköilyä, metsäjoogaa ja kickbikingia, käy tutustumassa netti- ja Facebook-sivuihin.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Elämyksiä köysiseikkailupuistoissa Suomessa ja ulkomailla


Köysiseikkailupuistot ovat kasvattaneet suosiotaan viimeisen parin vuoden aikana valtavasti ja niitä löytyy niin Suomesta kuin ulkomailtakin runsaasti. Seikkailupuistoissa liikutaan puihin rakennetuilla radoilla vaijereiden varassa. Köysiseikkailu sopii kaiken ikäisille ja vaikeusastetta voi lisätä helpoilta radoilta haastavampiin oman uskalluksen mukaan. Itseäni köysiseikkailussa viehättää eniten se, että se vaatii todella hyvää keskittymistä, kehittää tasapainoa ja on erinomaista liikuntaa.

Seikkailupuistot Helsingissä ja Espoossa

Itse hurahdin köysiseikkailemaan ensimmäistä kertaa kesällä 2015 Talin Zippy-seikkailupuistoon. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla, vaikka kropan joka ikiseen lihakseen sattuikin lähes viikon ajan seikkailun jälkeen. Kolmessa tunnissa oli pakko ahnehtia kaikki radat läpi, vaikka vähempikin olisi varmasti riittänyt. Zippyssä radat olivat sopivan haastavia, henkilökunta ystävällistä ja ohjeistus selkeää.

Saman vuoden syksyllä osallistuin Zombiseikkailuun, joka toteutettiin pimeällä samoilla radoilla otsalamppujen valossa. Lisäjännitystä seikkailuun toivat henkilökunnan järjestämät yllätykset radoille, eikä koskaan tiennyt, mistä seuraavan kerran hyppää joku eteen säikäyttämään.


Seikkailupuisto Korkee löytyy aivan Korkeasaaren eläintarhan tuntumasta ja on keskeisen sijaintinsa puolesta varmasti yksi suosituimmista. Puistossa oli jonkun verran jonoja seikkailupäivänämme, mutta saimme hyvin kahlattua ratoja läpi. Myös seurueemme pienin seikkailija viihtyi mainiosti lapsille suunnatulla radalla ja maastosta löytyi myös mummille levähdyspaikka, jossa saatiin nautittua eväitä seikkailun lomassa.


Seikkailupuisto Huippu sijaitsee Espoossa. Pidempi kävelymatka parkkipaikalta sopii hyvin lämmittelyksi ja kauniiseen mäntykalliomaisemaan rakennettu puisto tarjoaa kiipeilijälle huikean hienot näköalat. Turvaopastus on hyvin perusteellinen ja selkeä, samoin ratojen opasteet. Sama selkeä linja alkaa jo nettisivuilta, jossa radat ovat kuvattu hyvin. Henkilökunta on erittäin avuliasta ja kannustavaa.


Turun Flowpark

Skanssin kauppakeskuksen takana sijaitseva Turun Flowpark osui reitille elokuussa 2016, kun olimme matkalla laivalla Ruotsin kautta Tanskaan ja ajattelin, että olisi mukavaa saada pitkän laiva- ja automatkan alle hyvä treeni. Sen Flowpark tarjosikin ja sain aika rauhassa muutamien muiden seikkailijoiden kanssa kahlata puiston useita ratoja läpi. Alue oli iso ja opasteet radoille selkeät.



Gorilla Park Svendborg, Tanska

Selvittelin hyvissä ajoin etukäteen, olisiko Tanskassa mahdollisuutta kokeilla köysiseikkailua ja paikka löytyikin samasta kaupungista, jossa majoituimme. Laitoin varaustiedustelun etukäteen ja selvisi, että puisto on auki vain varauksesta ryhmille. Muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen sain vastauksen, että pääsen erään ryhmän mukana seikkailemaan toivomaani aikaan. Nettisivuilta sain tanskaa ja englantia yhdistellen kohtalaisen hyvän kuvan siitä, mitä olisi tiedossa. Maasto paikan päällä oli suomalaisiin seikkailupuistoihin verrattuna hieman erilaista ja puisto oli rakennettu lehtimetsään.


Ystävällinen opas neuvoi minut alkuun ja turvaohjeet käytiin läpi samalla tavalla kuin Suomessakin. Ratoja alettiin käymään läpi helposta vaikeampaan ja hetken kuluttua löysinkin itseni 26 metrin korkeudesta merenpinnasta ihailemasta merinäköalaa, valmiina 300 metrin liukuun. Tuo rata oli täynnä nousuja ja liukuja keskellä kauniita lehtipuita, joiden lomasta ei välillä näkynyt edes maahan. Huikean hieno kokemus!



Uusi seikkailupuisto Korkee on avautumassa 6.5.2017 Paloheinään, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan ratoja! Alla 360-kuvat puistosta, kun avajaisiin on enää viikko aikaa.



Google Mapsista löytyy pari 360-kameralla otettua. Samsung Gear 360 -kamera on meillä lainassa Insmatin Jannelta.


Kööpenhaminassa odottaa vielä valloitustaan sisähalli nimeltään Urban Ranger Camp, joka täytyy ehdottomasti kokeilla, kun sinne suunnalle eksyy seuraavan kerran.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pikamatka Jönköpingiin

Aina yhtä hauska kyltti (kuva: Annina Björlund)

Ruotsin läpi on tullut kaah.. köröteltyä jo useampana vuotena Tanskaan mennessä, joten E4-moottoritie alkaa olla maisemiltaan varsin tuttu. Tällä kertaa broholminkoiriin liittyvät yhdistystehtävät johdattivat minut ystäväni kanssa keväiseen Jönköpingiin, jossa kokoontui Ruotsin broholmeryhdistyksen väki.


Koska tarkoitus oli viettää Ruotsissa vain yksi yö, varasimme aamulennon Tukholmaan, josta vuokrasimme auton. Autoa vuokratessa pyrin yleensä valitsemaan kompaktin tai keskikokoisen luokasta mieluiten automaattivaihteisen kulkupelin. Tällä kertaa vuokraamoksi valikoitui Budget, jonka toimipisteeseen bussi kuljetti meidät Arlandan lentokentältä. Samassa vuokraamokompleksissa toimivat mm. Avis ja muut tunnetut vuokraamot.


Meitä palveli ystävällisesti tiskillä henkilö nimeltä Paul, joka pienen rupattelun perusteella osoittautui myös koiraihmiseksi. Hän tiesi broholminkoirat ja kertoi omasta rottweileristaan sekä harrastuksistaan koiransa kanssa. Vitsailimme keskustelun lomassa, että meille voi sitten antaa oikein hyvän auton ja Paul huumorimiehenä pelotteli meitä, että hän antaa meille Kia:n. Onneksi tuo kauhukuva (ei millään pahalla Kia:n omistajia kohtaan) ei toteutunut vaan meitä hemmoteltiin jo toistamiseen uudehkolla Audi A4:lla. Paul vielä varmisti, että osaamme varmasti käynnistää auton ja kun vastaus oli oikea, hän toivotteli hyvää matkaa ja koirakollegoiden tapaamista.

Brahehusin linnan rauniot (Kuva: Annina Björlund)
 

Lentokentältä Jönköpingiin on 363 kilometriä, joten aloitimme ajourakan toimestani. Itselleni ei ole muodostunut mitään erityisiä suosikkipysähdyspaikkoja, kaikki huoltoasemat tarjoavat tarvittavat peruspalvelut ja niitä on runsaasti matkan varrella. Jönköpingiä lähestyttäessä muutamia erityisiä nähtävyyksiä osuu reitille, kuten Brahehusin linnan rauniot sekä Gränna, joka lienee tunnetuin Polkagris-makeisten valmistuksesta. Jos karkkihammasta kolottaa, niin kannattaa piipahtaa myymälässä, joka on päivittäin avoinna.


Moni on varmaan hieraissut silmiään Linköpingin kohdalla pohjoiseen menevän kaistan puolella nähdessään jalustoilla seisovia lentokoneita. Koneet ovat Saab-merkkisiä ja tarkempia yksityiskohtia niistä löytyy Ruotsin ilmailuhistorian yhdistyksen nettisivuilta.

Kuva: Aija Seppänen

Kuva: Aija Seppänen

Oma suosikkini reitillä on Vättern-järvi, joka on Ruotsin toiseksi suurin järvi. Moottoritie sivuaa tuota 135 kilometriä pitkää järveä lähes 60 kilometrin pituudelta avaten upeat maisemat ohi ajavien autoilijoiden nautittavaksi.


Saavuimme perille Spånhults Herrgårdin hotelliin, joka sijaitsee rauhallisella omakotitaloalueella vain 7 km:n päässä Jönköpingin keskustasta. Kauniin keltaisen kartanon maalipinta oli hieman rapistunut ja sillä taitaa olla ikääkin useampi sata vuotta.

Tsekkaa myös Google Mapsista kartanosta 360-kameralla otettu kuva. Samsung Gear 360 -kamera on meillä lainassa Insmatin Jannelta.


Peruspuitteet olivat kuitenkin aivan kunnossa majoituksen osalta. Meillä ei ollut omia liinavaatteita ja pyyhkeitä mukana, joten saimme ne vastaanotosta. Huoneemme sijaitsi kartanorakennuksen toisessa kerroksessa, jonka käytävältä löytyi myös pieni keittiö sekä jääkaappi. Hotellissa olisi ollut myös erillinen lisärakennus, mutta siinä emme vierailleet.


 
Koska koko hotelli oli varattu käyttöömme viikonlopuksi sisältäen sekä illallisen, että aamupalan, en saanut täyttä kuvaa siitä, miten se palvelee normaalioloissa asiakkaita. Nettisivujen mukaan siellä toimii ravintola, jossa tarjolla skandinaaviseen makuun sopivaa ruokaa. Kartano toimii mainiosti juhlatilana esimerkiksi häille tai muille tapahtumille ja paikan päältä löytyy myös kauneushoitola. Me saimme nauttia hyvässä seurassa maittavan illallisen ja aamupalalta löytyi kaikkea, mitä toivoa saattaa voileivistä, kananmuniin, hedelmiin ja puuroon sekä mehuihin.



Viikonlopun ohjelmaan kuului illanvieton lisäksi kävelyitä koirien kanssa, luento ja yhdistyksen vuosikokous. Tiiviin ja tapahtumarikkaan vuorokauden päätteeksi valjastimme sunnuntaina Audimme kohti paluumatkaa. Aurinkoisessa säässä ajomatka takaisin taittui moottoritiellä mukavasti. Pysähdyimme Tukholman lähellä Kistassa sijaitsevassa ostoskeskuksessa, jossa nautimme ’running-sushi’ -tarjonnasta Zan by Pong -nimisessä ravintolassa.

Tämä jännittävä mustekala-nigiri sai jatkaa matkaa liukuhihnalla

Auton tankkaus ja palautus vuokraamolle sujui ongelmitta. Huoltoasema ei ole ihan vuokraamon vieressä, mutta löytyi muutaman kilometrin päästä. Bussi vei meidät takaisin lentokentälle ja jälleen olimme saaneet yhden kokousmatkan hoidettua sekä samalla roppakaupalla uusia tuttavuuksia niin ihmisistä kuin ihanista koiristakin.


Löydät meidät muuten myös Facebookista, Instagramista sekä Blogit.fi:stä!