Ne Tammelat: maaliskuuta 2017

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Lasketteluloma Las Vegasissa

Tiesittekö, että Las Vegasista löytyy myös laskettelukeskus? Mielikuvani kaupungista oli aavikon ympäröimä viihdekeskus, josta kyllä etukäteen kerrottiin löytyvän lähes kaikkea. Pääsimme tutustumaan autoilevien tuttaviemme ansiosta myös kaupungin ulkopuolelle ja huomasin, että muutaman ympärillä olevan vuoren huippu on lumen peitossa, joten mielenkiintoni heräsi.


Google tiesi kertoa, että noin tunnin ajomatkan päästä löytyy Lee Canyon -niminen laskettelukeskus. Säätiedotus lupasi hyvää ilmaa seuraavalle päivälle, minulla oli lasketteluun sopivat vaatteet edelleen mukana reissussa ja pikaisen selvittelyn jälkeen sain naapurihotellista auton vuokralle. Viestittelin vielä laskettelukeskukseen, että pääseekö sinne kesärenkailla ja myöntävän vastauksen jälkeen suunnitelmat alkoivat olla selvät laskettelupäivän osalta.


Kello herätti aikaisin lauantai-aamuna ja kipitin hakemaan vuokra-autoa. Pienehkö Hyndai sai tällä kertaa palvella päiväreissun ajan ja navigaattorin kanssa lähdin suunnistamaan moottoritielle kohti määränpäätä. Las Vegasissa ei ole ehkä ihan yhtä paljon autoja ja liikennettä kuin Los Angelesissa, mutta yksin ei tarvinnut sielläkään ajella. Selkeän reitin ansiosta löysin tosi helposti perille ja suurin osa matkasta oli hyväkuntoista moottoritietä.


Loppumatkasta tiet pienenivät ja liikennemerkit varoittelivat villieläimistä sekä lehmistä. Onneksi mihinkään näistä en törmännyt, yhden korkealla liitelevän kotkan näin autosta. Perille päästyäni ensimmäinen ihmiskontakti halusi viiden dollarin pysäköintimaksun. Paikalla oli jo jonkun verran laskijoita sekä Subarun edustustilaisuus, livemusiikkia ja useita esittelykojuja. Sain kohtalaisen nopeasti vuokravälineet sekä hissilipun, joten olin valmis mäkeen. Hissilippu ja sukset sekä monot maksoivat vähän reilut 100 dollaria.



Vuokraamon lisäksi alueelta löytyi ravintola, kahvila sekä myymälä. Vuorilla ei ole kuuluvuutta, mutta langaton netti toimi jotenkuten rakennusten läheisyydessä. Omille tavaroille sai vuokrata lokeron neljällä dollarilla.




Tuolihissejä oli yhteensä kolme, joista yksi oli aloittelijoiden rinteen vieressä ja kaksi suuntasi korkeampiin rinteisiin. Tuolihisseissä ei muuten välttämättä ole turvakaaria ja vaikka olisi, niin kukaan ei tunnu käyttävän niitä. Rinteissä oli selkeät opasteet vaihtoehtoina olleisiin sinisiin ja mustiin rinteisiin. Pysyttelin suosiolla sinisissä, jotka tarjosivat oikein mukavia laskuja. Rinteet olivat todella hyvässä kunnossa ja viihdyin mäessä useamman tunnin. Laudoilla ja suksilla temppuilijoille löytyi paljon vaihtoehtoja myös. Kävin välillä tankkaamassa vettä ja Subarun tarjoamaa kaakaota.






Näköalat rinteistä olivat tosi hienot, vaikka ihan huipulle hissit eivät vieneet näillä vuorilla. Korkeimmillaan olin 2847 metrissä ja hissit lähtivät noin 2642 metrin korkeudesta. Laskuaikaa olisi ollut neljään saakka, jolloin laskettelukeskus sulkeutuu. Mutta lähdin pois jo aiemmin, että ehdin palauttaa auton ennen iltaohjelmaamme.


Ajomatka kesti reippaan tunnin takaisin hotellille ja palautin auton. Ulkoilusta hyvä mieli ja jalat olivat mukavasti hellinä loppuillan. Lämmin suositus, jos kaipaat jotain erilaista Vegasin reissulle ja haluat hetkeksi pois luonnon rauhaan kasinohulinasta. Tarkista kuitenkin etukäteen aukioloajat, teiden kunto ja säätilanne.



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Levi - Laskettelua ja hauskanpitoa sopivassa suhteessa

Vierailimme Ilkan kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa Levillä parin yön pikavisiitillä vuonna 2014 toiveissa nähdä revontulia. Majoituimme Panorama-hotellissa Levitunturin laella ja olimme varanneet ohjelmistoon mm. moottorikelkkailua pimeällä ja lumikenkäretken Levitunturin huipuille. Vaikka hienoimmat revontulet jäivät näkemättä, oli reissu kaikin puolin onnistunut ja Levin tiivis keskusta tuli hyvin tutuksi kauppojen sekä ruokaravintoloiden osalta. Laskettelu jäi tuolla reissulla väliin, joten asiaan oli tehtävä korjaus.




Lyhyehkö talvikauteni 2016–2017 oli pitkän tauon jälkeen pitänyt sisällään laskettelupäivän Alpeilla, Messilässä, Los Angelesissa ja Las Vegasissa, joten kuin tilauksesta tuli mahdollisuus lähteä vielä harjoittamaan tuota hauskaa lajia Leville isommalla kaveriporukalla. Maaliskuun puolivälissä aurinko lämmittäisi jo mukavasti ja lunta olisi edelleen riittävästi. - No, lumen osalta odotukset ainakin täyttyivät.



Pidennetyn viikonloppureissun majapaikaksi oli varattu Immelmökit, jotka sijaitsivat kävelymatkan (n. 700 m) päässä Levikeskuksesta ja eturinteiden hisseistä. Viihtyisät mökit sisälsivät kaiken, mitä laskettelulomalainen voi toivoa, pehmeä sänky ja puhtaat lakanat, lattialämmitys, sauna, hyvä suihku ja oma keittiö. Hyvästä seurasta puhumattakaan.

Tällä reissulla Levi tuli tutummaksi niin rinteiden kuin yöelämänkin osalta 

Olin varannut suksisetin etukäteen Elan Ski Shop & Rental -liikkeestä, josta kävin heti ensimmäisen laskupäivän aamuna ne hakemassa. Ystävällinen palvelun kruunasi ehdottomasti parhaat varusteet, joita olen tänä talvena vuokrannut. Key Cardin (hissilipun) latasin jo aamulla etukäteen netissä, joten olin valmis rinteeseen.



Päiväelämää löytyi yllin kyllin rinneravintoloista, joissa kävimme tankkaamassa evästä laskujen välillä. Tutuiksi tulivat koilisrinteen alla sijaitseva ravintola Draivi, etelärinteen ravintola Sivakka sekä Café Nietos ja Levin huipulla sijaitseva tunturihumppaa sekä buffet-ruokaa tarjoileva ravintola Tuikku.

Suffeli-kaakao



Eturinteiden juurella oleva legendaarinen Vinkkari tuli testattua pikaisesti perjantain laskupäivän jälkeen, tämä on oivallinen paikka pitää etkot iltaa varten, jos radio suomipop -tyylinen soittolista on lähellä sydäntä. Bilekansaa viihdytti ansiokkaasti intoa täynnä oleva dj.


Tuikun yläkerrassa oli lauantai-iltapäivänä juhlat ylimmillään, kun Petri Nygårdin Selvä päivä raikui kaiuttimista. Osa paikalla olleista norjalaisturisteista oli jo sanonut hyvästit selvälle päivälle, eikä monot enää tahtoneet löytää pihalla suksien siteisiin. Hienosta näköaloista tai terassista emme päässeet tällä reissulla valitettavasti nauttimaan lumisateen ja sumuisen kelin vuoksi. Jälkimmäinen laskupäivämme päättyikin kovan lumimyräkän takia autokyydin tilaamiseen Tuikusta alas Levikeskukseen.





Ilmatieteenlaitoksen sivuilta muuten näkyy säätiedot takautuvasti viimeisen 30 vuorokauden ajalta kohdan ilmasto alta, mutta tuulen voimakkuutta en ko. ajankohdalle sivuilta löytänyt, joten kyselin asiaa Levi Ski Resortista, jonka vastauksen mukaan tuuli yltyi puolessa tunnissa 19 metristä sekunnista jopa 30 metriin sekunnissa. Viisi hissiä oli jouduttu sulkemaan. Ei siis ihme, että siirtyminen huipulla hissiasemalta toiselle oli hivenen raskasta.

Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta
Jos tuota mielenkiintoista lumimyräkkää ei lasketa, niin odotukseni Levistä laskettelupaikkana ylittyivät kyllä monin kerroin. Vaikka Levitunturin huippu on vain 530,3 metriä merenpinnan yläpuolella, oli siellä silti 43 eripituista vaativuudelta vaihtelevaa laskettelurinnettä. Paras yllätys oli koillisrinteiden läheisyydestä löytynyt turvallinen ja sallittu vapaalaskualue, jota pääsin testaamaan kavereiden kanssa yhden laskun verran. Onhan siinä kieltämättä oma viehätyksensä laskea koskemattomalla puuterilumella ja pujotella puiden välissä! Ensi kerralla täytyy varata tähän hauskuuteen hieman enemmän aikaa.




Ravintolatarjonta

Ruokaravintoloista testasimme ensimmäisenä iltana ravintola Myllyn Äijän, joka tarjosi oivallista lohikeittoa ja ruokalistalta löytyi suomalaiseen makuun sopivaa ruokaa ja mm. paistettua rautua sekä poroa. Nälkäisenä tästä ravintolasta ei tarvitse poistua. Pöytävarauksia ravintolaan ei voi tehdä, mutta mahduimme hyvin syömään jonottamatta isommallakin porukalla.


Yhteisillalliselle varattu ravintola Sapuska tarjoili meille maukkaan lihafonduen, joka piti sisällään härkää ja lammasta, jotka kypsennettiin itse mausteisessä lihaliemessä. Lisukkeena oli ranskalaisia, salaattia, erilaisia kastikkeita sekä kasviksia. Fonduen kypsennys oli mukava ohjelmanumero ja itse pidin kovasti lihaversiosta.


Kolmannen illan ruokapaikaksi valikoitui italialais-lappilainen Ristorante Renna, jossa ruokalistan keskiössä olivat pizzat ja pastat. Näyttäviä puualustalla tarjoiltuja pizzoja tuotiin pöytiin jatkuvalla syötöllä, eikä pastakaan ollut hassumpi valinta. Aterian kruunasi Tampereen jäätelötehtaan minttusuklaajäätelö.

Monipuolista iltaelämää

Jos menojalka vielä laskupäivän ja illallisen jälkeen vipattaa, niin keskustasta löytyy runsaasti tarjontaa siihenkin. Meidän porukan suosikkipaikka taisi olla kaksikerroksinen Ihku, jonka yläkerrassa sai nauttia karaoketarjonnasta ja alakerrassa pääsi joraamaan.


Levillä keikkailee ahkerasti myös suomalaisia eturivin artisteja, joista meidän viikonloppuna esiintymisvuorossa olivat mm. Eini, Michael Monroe ja Suvi Teräsniska. Kaksi jälkimmäistä esiintyivät Hullu Poro -areenalla, jonne keikkoja pääsee katsomaan kohtuulliseen 15–25 euron hintaan.


Viimeisenä aamuna aurinko paistoikin sitten tietysti pilvettömältä taivaalta, kun oli aika siirtyä lentokentälle ja paluumatkalle kohti Helsinkiä. Muutama talvinen kuva tuli napattua puhelimella ennen lähtöä, joten näihin maisemiin on hyvä päättää tämä kirjoitus.






Kiitos hienosta reissusta kaikille kanssamatkustajille!


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päivä Hollywood-leskenä

Olipa kerran miehellä vaimo, Chevrolet Camaro ja lomapäivä Los Angelesissa. Vaimo otti Camaron ja ajoi vuorille laskettelemaan.


Mitä sitten Hollywoodissa voi tehdä Oscarien aatonaattona kukonpierun aikaan aamulla? Ensi järkytyksestä toivuttuani, mieleni alkoi tehdä kolpakollista kahvia ja lähdin suunnistamaan Hollywood Boulevardia länteen kohti Dolby Theateria, koska muistin sillä suunnalla olevan useampiakin Starbuckseja. Voisin samalla katsastaa lounaspaikkoja ja bongata Walk of Famelta tuttuja tähtiä. Aamu oli vielä viileä ja varhainen, ja kauppojen ja liiketilojen ovisyvennyksissä piti majaansa paikallisia laitapuolenkulkijoita. Hampunkukka tuoksahteli ilmassa vain harvakseltaan kun ulkona yöpyjät vasta hiljalleen heräilivät. Aika kirpakka ilma nukkua ulkona, vaikkei sentään yhtä hyytävää kuin vuosi sitten tammikuussa New Yorkissa. Hurjaa touhua.


Tähtiä oli joka toisessa laatassa, kahdessa rivissä koko matkan Dolby Theaterille, ja päätinkin kävellä kadun eteläpuolta menomatkalla ja palata toista puolta takaisin. Tuttuja nimiä, bändejä ja animaatioelokuvatähtiäkin tuli vastaan vähän väliä, ja napsin niistä kännykällä kuvia talteen. En oikein tiedä miksi. Ehkä aikani kuluksi. Olihan minulla kokonainen päivä tuhlattavaksi juuri niin kuin itse koin parhaaksi. Kadun eteläpuolen kievarit ja kuppilat eivät herättäneet minkäänlaista aamiaisnälkää. Paluumatkalla tilanne osoittautui samaksi myös pohjoispuolella. Ehkä vain olen hiukan nirso, mutta olihan minulla aikaa ja tilaisuus tänään syödä juuri siellä missä itse haluan.

Bongattujen tähtien joukossa mm. Peter Falk, Debbie Reynolds, Rush, Mötley Crüe, Marilyn Monroe, Adam West, The Muppets, Donald Duck, Tinker Bell, Hugh Jackman, Bruce Lee, William Shatner, Julie Andrews, George Takei, Pat Morita ja Bruce Willis


Aikani tähtilaattoja seurattuani huomasin saapuvani Dolby Theatrelle, jonka edusta oli verkkoaidalla eristetty rahvaasta, ja jonka suojissa rakennettiin hulppeita lavasteita parin päivän päästä pidettävää Oscar-gaalaa varten. Aidan takana vartioi parin kymmenen metrin välein poliiseja. Näin lavasteiden raosta toisella puolella häämöttävän Hard Rock Cafen kyltit. Tiedusteltuani mahtaako sinne olla pääsyä nyt lainkaan, ystävällinen poliisimies kertoi takapuolelta sinne pääsevän. Jonkinlainen kumma tapa on muodostunut siitä, että reissuilta ostan itselleni HRC:stä paidan tai lippiksen joka kaupungista. Noh, loppujen lopuksi se jäi täältä ostamatta.






Poliisin ohje ei vielä sisältänyt tietoa siitä, että verkkoaidalla eristetyn Oscar-alueen toisella puolella kulki Hollywood Boulevardin pohjoispuoli, ja se oli samalla tavalla avoin kävelijöille kuin eteläpuolikin. Tämä selvisi kun uteliaisuuttani kävelin vielä satakunta metriä verkkoaidan reunustaa rakennustöitä ällistellen. Aita päättyi, ja sen kierrettyäni huomasin olevani Chinese Theatren edessä. Aamuvarhaisella alue oli vielä miltei tyhjä ja pääsin hyvässä rauhassa tepastelemaan leffatähtien jalanjäljillä.









Chinese Theatren jälkeen seuraavaksi saavuinkin Dolby Theatren pääportille, johon oli jo vedetty punainen matto. Matto oli valkoisen muovin alla suojassa, mutta ihmetyksekseni, ja varmuuden vuoksi parilta poliisilta luvan kysyttyäni, sain luvan sitä pitkin tepastella sisään kohti varsinaista gaalatilaa. Matto jatkui muutamia kymmeniä metrejä jonkinlaiseen pyöreään aulaan johtaviin kimmeltäviin rappusiin, jossa seitsemän suurta Oscar-patsasta odottivat kuin Jukolan veljekset sadeviitoissaan lopullista sijoituspaikkaansa. Aulatilan toisella puolella oli suuret lasiovet, joiden takana näin jotain liikettä. Hivuttauduin lähemmäksi kurkistaakseni sisään ja ottaakseni kuvia, kun sisällä olijat alkoivat hämmentyneinä heilutella käsiään ja hätistellä minua pois. Ilmeisesti ihan näin pitkälle ei olisikaan saanut tulla. Ehkä joku vartija olisi voinut liietä tännekin käännyttämään eksyneitä.



Palasin kadulle ja sen pohjoispuolta Starbucksin kautta hotellille hetkeksi huilaamaan ja odottamaan väliaikatietoa että hiihtokeskukseen on päästy turvallisesti. Tätä sainkin odotella aika pitkään, ja meinasi jo vähän nousta kylmä hiki, kun ei mitään kuulunut muutamaan tuntiin lähdöstä. Onneksi kuittaus kuitenkin lopulta tuli, ja päätin lähteä takaisin Dolby Theatrelle päin etsimään ruokaa. Siellä nimittäin vaikutti olevan isompikin kauppakeskus myymälöineen ja ravintoloineen.


Tämä aavistus piti paikkansa. Teatterin takaa löytyi kompakti, mutta useiden (4-5) kerrosten korkuinen Mall. Turistikeskuksen pyhimmässä ytimessä kun oltiin, myymälöitä löytyi monenlaisia. Oakley, Victorias Secret (tavallinen ja Pink, mitä eroa näillä nyt sitten onkaan, musta ne oli molemmat pinkkejä), sukkakauppa(!), maailman suurin karkkikauppa Sweet! Hollywood ja useita erilaisia ravintoloita. Nälkä alkoi kalvaa, ja päätin syödä tänään tacoja Cabo Wabo Cantinassa. Tacot olivat erinomaisia ja hanasta sai oivallista Goose Island IPAa!





Nälkä taltutettuna jäin vielä hortoilemaan ostarille ja löysin itseni kuolaamasta Cold Stone Creameryn ikkunalasin takana erivärisiä jäätelölaareja. Noh, saanhan tänään itse itseäni viihdyttää, kuten parhaaksi koen, joten kävin ostamassa jälkkäriksi pieneen kippoon hattara- ja pistaasijäätelöitä.



Paluumatkalla elimistö oli työskennellyt vatsaan tilaa vielä yhdelle oluelle Hollywood Boulevardin varrella, jonne vaimo jo viestittelikin olevansa matkalla takaisin. Lähtö lennosta kohti Santa Monican hiekkarantoja.