lauantai 27. toukokuuta 2017

USA - Maahantulo


USA:an matkustettaessa on mahdotonta välttyä pienimuotoiselta byrokratialta, jota maahantulokiemurat edellyttävät, joten kerron tässä postauksessa mahdollisimman tarkasti, mitä me kävimme lentokentällä läpi, jos siitä olisi jollekin iloa. Ajantasaiset säännöt kannattaa kuitenkin tarkistaa oman matkan osalta lentoyhtiön tai matkatoimiston sivuilta, sillä niihin tuntuu tulevan muutoksia aika ajoin.


Meillä oli edessä jo toinen Amerikan matka reilun vuoden sisään, joten aiemmin täyttämämme ESTA (Electronic System for Travel Authorization) oli vielä voimassa. Kävimme päivittämässä ESTA:n tietoihin ensimmäisen kohdehotellimme osoitteen ja varmistimme lentoyhtiön sivujen kautta, että myös muut tarvittavat tiedot olivat ESTA:n osalta ajan tasalla.



Välilaskupaikassamme Tukholmassa meidät ohjattiin turvatarkastuksen (ja 18 tunnin odottelun) jälkeen uudelleen passintarkastukseen ja vielä ennen koneeseen nousua matka-asiakirjamme tarkistettiin. Koska paluukenttämme oli eri, he halusivat nähdä vielä myös paluulippumme.


Lentokoneessa meille annettiin henkilötietojen täyttämistä varten lappu, jossa kysyttiin henkilötietojen lisäksi mukana olevista tuotteista ja niiden arvosta. Lennolle onkin hyvä varata kynä mukaan ja pitää passit ym. asiakirjat lähellä tuota varten.


Kentällä pääsimme kohtalaisen nopeasti paikkaan, jossa meidät eroteltiin USA:n kansalaisista ja ohjattiin ensin automaatille. Automaatti luki passin tiedot ja pyysi sormenjäljet sekä otti valokuvan. Tämän jälkeen automaatista tuli ulos lipuke, jossa oli äsken otettu valokuva sekä muita tietoja. Tämä lipuke kädessä meidät ohjattiin seuraavaan jonoon, josta pääsimme yksi kerrallaan tervetulohaastatteluun. Tiukkailmeinen virkailija kyseli, olenko lomamatkalla, kauanko aion viipyä maassa ja onko tuo lähellä seisova herra poikaystäväni vai aviomieheni. Lisäksi hän otti vielä uudelleen kuvan ja skannasi sormenjäljet. Kevyen tenttikierroksen jälkeen virkailija otti lentokoneessa täytetyn lomakkeen itselleen ja laittoi leiman automaatista saatuun lipukkeeseen.


Laukut odottelivat jo hihnalla, josta siirryimme eteenpäin seuraavaan jonoon. Tämä viimeinen ja epämääräisin jono liikkui hitaanlaisesti eteenpäin ja ihmiset eivät olleet varmoja opasteista tai kaistojen valinnoista. Lopulta jonon etuosassa näkyi virkailija, joka esitteli automaatin lipukkeen kaltaista paperia ja huuteli ”Stamp! Stamp!”. Hän keräsi pois leimatut lomakkeet ja tämän jälkeen saimme jatkaa vapaasti matkaa ulos terminaalista. Viimeistä jonottelua lukuun ottamatta pääsimme aika nopeasti näistä puuhapisteistä läpi, joten selvisimme noin tunnissa maahantuloon liittyvistä kuvioista.


Los Angelesin kentällä kuljetus autovuokraamoihin hoituu vuokraamon nimellä varustetuilla busseilla, jotka löytyvät melko helposti terminaalin uloskäyntien läheltä. Busseissa on selkeät kuulutukset seuraavista pysäkeistä, joten eksymisen vaaraa ei pitäisi olla.


Maasta poistuminen on huomattavasti helpompaa. Jonotukseen turvatarkastuksissa kannattaa varautua ja kokovartaloskannausta lukuun ottamatta turvatarkastus on hyvin samanlainen kuin Suomessa.


Sen verran pissi sukassa mentiin näistä tarkastuspisteistä läpi, ettei uskallettu ottaa kuvia, joten kuvituskuvina toimivat Arlandan lentokentän 'taidekuvat', joita räpsimme aikamme kuluksi.

perjantai 19. toukokuuta 2017

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltamme

Tanjan matkassa maailmalta heitti haasteen, johon olen jo törmännytkin muutamassa blogissa. Tässä meidän kymmenen kuvaa ja tarinaa.

Kuva täydellisestä hetkestä
Suuri haaveemme toteutui, kun saimme broholminkoira Pluton Tanskasta. Tässä kuvassa paluumatka on jo voiton puolella ja ihmettelemme maailman menoa Saksan Travemündesta Helsinkiin kulkevan lautan kannella. Vaiherikkaan hakumatkan käänteistä löytyy myös pidempi blogiteksti.


Perinteinen turistikuva
Tarvitseeko tähän enää lisätä mitään? Löytyy varmasti jokaisen Lontoon kävijän muistikortilta ja filmiltä.


Kuva mahdollisimman kaukaa
Automatkalla Los Angelesista Las Vegasiin huomiomme kiinnittyi hauskaan tienviittaan, jossa luki Zzyzx. Kävimme tutkimassa, mitä kyseisen tien varrelta löytyy ja melkoisen autiolta näytti. Pokemonien metsästäjä löysi täältäkin hyvän saaliin.


Suurkaupungin sykettä
Satoja keltaisia takseja, jatkuvaa ruuhkaa ja ihmisvilinää, upeita pilvenpiirtäjiä, herkullista ruokaa, mielettömiä shoppailupaikkoja. New York tarjosi paljon nähtävää. Tänne on päästävä takaisin vielä joku päivä.


Zzz – matkustaminen väsyttää
Tässä kohtaa ollaan siirrytty Lontoosta festareiden kautta Glasgowiin ja pubikierros taitaa käydä kunnon päälle. Jaksaa jaksaa!


Auringonlasku
Nyt iski paha valinnanvaikeus. Upeita auringonlaskukuvia oli paljon niin kotikulmilta kuin ulkomailtakin. Tässä Aiguille du Midin huipulta otetussa kuvassa on kuitenkin jotain sellaista valojen ja varjojen leikkiä, jota ei kovin usein saa kameralle tallennettua.


Herkuttelu olennaisena osana reissuja
Tämän aihepiirin alle olisi löytynyt myös valtavasti kuvia mitä ihmeellisimmistä ruuista, mutta yksi asia yhdistää melkein kaikkia matkojani etenkin kylmemmällä ilmalla ja se on kaakao. Kermavaahdolla tietysti, nam. Kuva lokakuussa 2010 tehdyltä Prahan matkalta.


Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
Pieni merenneito Tanskan Kööpenhaminassa löytyy jokaisesta matkaoppaasta nähtävyytenä. Pieni se tosiaan oli – tosi pieni ja kaukana. Ja jalkoihin sattui siinä kohtaa, kun oli kävelty koko matka ties miten kaukaa katsomaan tätä pienen pientä patsasta. Siinä se nyt sitten on.


”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
Järkkärikuvauksen opettelu on loputon tie, jonka alkuvaiheessa tarpoville (eli meille) tämä yön hämärtyessä otettu kuva on suuri työvoitto. Santa Monica -laiturin päästä löytyy ravintolarakennus, jonka yläkertaan pääsi tuulensuojaan ja siellä oli myös rauhallista ottaa kuvia. Tukevana jalustana toimi terassin kaide ja ainakin 20 otosta vaadittiin, että saatiin edes jonkinlainen tyydyttävä kuva värikkäänä vilkkuvasta ja jatkuvasti liikkeessä olleesta maailmanpyörästä.


Kuva roadtripiltä
Pluton kuvalla aloitettiin ja siihen on hyvä myös päättää tämä kymmenen kuvan sarja. Tässä ollaan ajettu Tukholmasta Göteborgiin ja odotellaan Fredrikshavniin vievää lauttaa. Pluto matkustaa ulkomailla takapenkillä turvavöissä ja aina tilaisuuden tullen se saa haukata happea sekä ihailla maisemia auton ikkunasta. Satamatyöntekijöitä ja muitakin ohikulkijoita on viihdytetty urakalla Pluton toimesta, kun se työntää reippaasti pään ulos ikkunasta, jotta näkee varmasti kunnolla kaikki ulkomaailman tapahtumat.


Tässä lista, jos haluat kopioida haasteen itsellesi. Löytyy myös Lentopelko-blogista.

1. Kuva täydellisestä hetkestä
2. Perinteinen turistikuva
3. Kuva mahdollisimman kaukaa
4. Suurkaupungin sykettä
5. Zzz – matkustaminen väsyttää
6. Auringonlasku
7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja
8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
10. Kuva roadtripiltä

lauantai 6. toukokuuta 2017

Uusi köysiseikkailupuisto avattiin Helsingin Paloheinään

Kevättalvella 2017 korviini kantautui iloisia uutisia kun kuulin, että seikkailupuisto Korkee on avaamassa toisen köysiseikkailupuiston Helsingin Paloheinään, ihan meidän kodin lähelle. Köysiseikkaileminen on jo kahden viime kesän ajalta tuttua, joten totesin, että tätä pitää päästä heti kokeilemaan!


Kävin muutamaankin otteeseen seuraamassa rakennustöiden valmistumista ja vain viikkoa ennen avajaisia puistossa näytti jo oikein hyvältä. Sovimme, että tulen heti avajaispäivänä testaamaan köysiseikkailua uudessa puistossa ja kirjoittelen siitä kokemukseni blogiin.


Paloheinässä seikkailijaa odottaa yhdeksän latvarataa, jotka ovat 3-15 metrin korkeudella ja vaikeusasteita löytyy helposta haastavaan oman valinnan mukaan. Pisin vaijeriliuku on 100 metriä ja radan erikoisuutena on yhdeksännellä radalla sijaitseva base-hyppy.



Seikkailupäiväni alkoi aamulla aikaisin, kun suuntasin Paloheinän majalle, varmistaen että olen varmasti ensimmäisten joukossa tutustumassa uuteen puistoon. Kymmeniä muitakin innokkaita oli hoksannut puiston avajaiset, joten yksin ei tarvinnut jonotella. Sain aika nopeasti Paloheinän majan päädyssä sijaitsevasta toimistosta kypärän ja valjaat sekä ohjeet siirtyä puiston puolelle turvaopastukseen.



Ystävällinen henkilökunta avusti valjaat päälle ja varmisti, että ne ovat kiinni kunnolla. Sen jälkeen siirryttiin helpolle testiradalle, jossa käytiin läpi valjaiden perustoiminnot ja säännöt, miten radoilla liikutaan. Nopean ja selkeän opastuksen jälkeen oli aika siirtyä seikkailemaan.


Ensikertalaiselle suosittelen käymään radat läpi numerojärjestyksessä, sillä ne alkavat helpoimmasta ja etenevät siitä rata kerrallaan haastavampiin. Itse aloitin radasta numero kaksi, joka sekin oli helppo rata ja siirryin sen jälkeen radalle numero seitsemän, jonne piti kiivetä riipputikkaita pitkin. Itseni tuntien arvelin, että käsivoimat hyytyvät, jos kahlaan useampia ratoja läpi ensin, joten halusin napata yhden vaativamman radan heti alkuun. Seitsemänneltä radalta löytyi suosikkipisteeni, eli levähdyspenkki, jossa oli mukavaa ihailla maisemia ja napata samalla muutama selfie.


Kiitokset apukuvaajille, Ilkalle ja Plutolle!

Näiden ratojen jälkeen siirryin ykkösradalle, jossa vastaan tuli hauska lehmä-aiheinen kiipeilytehtävä. Kolmosradasta tuli oma suosikkini useiden vaijeriliukujen vuoksi ja nelosradalta löytyi puiston pisin, 100 metrin vaijeriliuku.





Radoilla viisi ja kuusi alkumatka oli sama ja toinen radoista päättyi hyppyyn alas helikopterista. Pakkohan se oli kokeilla! Valjaat kiinni ja hyppy alas. Vajaan kymmenen metrin pudotus sujahti hetkessä ja mätkähdin turvallisesti selälleni pehmeälle hakealustalle.




Vaikka puisto näyttää ulkopuolelta katsottuna pieneltä, meni radoilla mukavasti aikaa ja ehdin kahdessa tunnissa käydä läpi seitsemän rataa. Seikkailuaikaa on kolme tuntia, joten se riittää hyvin kaikkien yhdeksän radan läpikäymiseen. Jätin radat numero kahdeksan ja yhdeksän odottelemaan seuraavaa seikkailukertaa, joka on edessä toivottavasti mahdollisimman pian.




Kiitokset kivasta seikkailupäivästä Paloheinän Korkeen henkilökunnalle!



Paloheinän Korkeessa voit harrastaa myös geokätköilyä, metsäjoogaa ja kickbikingia, käy tutustumassa netti- ja Facebook-sivuihin.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Elämyksiä köysiseikkailupuistoissa Suomessa ja ulkomailla


Köysiseikkailupuistot ovat kasvattaneet suosiotaan viimeisen parin vuoden aikana valtavasti ja niitä löytyy niin Suomesta kuin ulkomailtakin runsaasti. Seikkailupuistoissa liikutaan puihin rakennetuilla radoilla vaijereiden varassa. Köysiseikkailu sopii kaiken ikäisille ja vaikeusastetta voi lisätä helpoilta radoilta haastavampiin oman uskalluksen mukaan. Itseäni köysiseikkailussa viehättää eniten se, että se vaatii todella hyvää keskittymistä, kehittää tasapainoa ja on erinomaista liikuntaa.

Seikkailupuistot Helsingissä ja Espoossa

Itse hurahdin köysiseikkailemaan ensimmäistä kertaa kesällä 2015 Talin Zippy-seikkailupuistoon. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla, vaikka kropan joka ikiseen lihakseen sattuikin lähes viikon ajan seikkailun jälkeen. Kolmessa tunnissa oli pakko ahnehtia kaikki radat läpi, vaikka vähempikin olisi varmasti riittänyt. Zippyssä radat olivat sopivan haastavia, henkilökunta ystävällistä ja ohjeistus selkeää.

Saman vuoden syksyllä osallistuin Zombiseikkailuun, joka toteutettiin pimeällä samoilla radoilla otsalamppujen valossa. Lisäjännitystä seikkailuun toivat henkilökunnan järjestämät yllätykset radoille, eikä koskaan tiennyt, mistä seuraavan kerran hyppää joku eteen säikäyttämään.


Seikkailupuisto Korkee löytyy aivan Korkeasaaren eläintarhan tuntumasta ja on keskeisen sijaintinsa puolesta varmasti yksi suosituimmista. Puistossa oli jonkun verran jonoja seikkailupäivänämme, mutta saimme hyvin kahlattua ratoja läpi. Myös seurueemme pienin seikkailija viihtyi mainiosti lapsille suunnatulla radalla ja maastosta löytyi myös mummille levähdyspaikka, jossa saatiin nautittua eväitä seikkailun lomassa.


Seikkailupuisto Huippu sijaitsee Espoossa. Pidempi kävelymatka parkkipaikalta sopii hyvin lämmittelyksi ja kauniiseen mäntykalliomaisemaan rakennettu puisto tarjoaa kiipeilijälle huikean hienot näköalat. Turvaopastus on hyvin perusteellinen ja selkeä, samoin ratojen opasteet. Sama selkeä linja alkaa jo nettisivuilta, jossa radat ovat kuvattu hyvin. Henkilökunta on erittäin avuliasta ja kannustavaa.


Turun Flowpark

Skanssin kauppakeskuksen takana sijaitseva Turun Flowpark osui reitille elokuussa 2016, kun olimme matkalla laivalla Ruotsin kautta Tanskaan ja ajattelin, että olisi mukavaa saada pitkän laiva- ja automatkan alle hyvä treeni. Sen Flowpark tarjosikin ja sain aika rauhassa muutamien muiden seikkailijoiden kanssa kahlata puiston useita ratoja läpi. Alue oli iso ja opasteet radoille selkeät.



Gorilla Park Svendborg, Tanska

Selvittelin hyvissä ajoin etukäteen, olisiko Tanskassa mahdollisuutta kokeilla köysiseikkailua ja paikka löytyikin samasta kaupungista, jossa majoituimme. Laitoin varaustiedustelun etukäteen ja selvisi, että puisto on auki vain varauksesta ryhmille. Muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen sain vastauksen, että pääsen erään ryhmän mukana seikkailemaan toivomaani aikaan. Nettisivuilta sain tanskaa ja englantia yhdistellen kohtalaisen hyvän kuvan siitä, mitä olisi tiedossa. Maasto paikan päällä oli suomalaisiin seikkailupuistoihin verrattuna hieman erilaista ja puisto oli rakennettu lehtimetsään.


Ystävällinen opas neuvoi minut alkuun ja turvaohjeet käytiin läpi samalla tavalla kuin Suomessakin. Ratoja alettiin käymään läpi helposta vaikeampaan ja hetken kuluttua löysinkin itseni 26 metrin korkeudesta merenpinnasta ihailemasta merinäköalaa, valmiina 300 metrin liukuun. Tuo rata oli täynnä nousuja ja liukuja keskellä kauniita lehtipuita, joiden lomasta ei välillä näkynyt edes maahan. Huikean hieno kokemus!



Uusi seikkailupuisto Korkee on avautumassa 6.5.2017 Paloheinään, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan ratoja! Alla 360-kuvat puistosta, kun avajaisiin on enää viikko aikaa.



Google Mapsista löytyy pari 360-kameralla otettua. Samsung Gear 360 -kamera on meillä lainassa Insmatin Jannelta.


Kööpenhaminassa odottaa vielä valloitustaan sisähalli nimeltään Urban Ranger Camp, joka täytyy ehdottomasti kokeilla, kun sinne suunnalle eksyy seuraavan kerran.