perjantai 23. kesäkuuta 2017

Yksi kuuma yö Pariisissa

Sattuipa juhannusta odotellessa niin hauskasti, että kävi muutaman päivän varoitusajalla komennus lähteä pariksi päiväksi Pariisiin työmatkalle. Mikäs siinä, ajattelin, vaikka aika rivakka reissu siitä lopulta muodostui.

Olin etukäteen katsellut sääennustuksista, että paleltumisen vaaraa ei ole. Jätin siis suosiolla talvipompan pakkaamatta ja otin sen sijaan useampia vaihtopaitoja ja shortsit. Tämä osoittautui oivalliseksi päätökseksi, sillä jo heti koneesta noustua huomasin että taitaa olla tulossa lämmin päivä. Luvassa oli läppärin räpläämistä isossa varastohallissa useiden lukittujen ovien ja porttien takana. Halusitpa lähteä juomaan vettä, laskemaan sitä tai vaikkapa ulkoilemaan hetkeksi, piti ruinata varastopäällikkö tai vastaava eskorteeraamaan ovista molempiin suuntiin. Vaikka varaston sisällä oli tukahduttavan kuuma, ulkona tilanne oli vielä pahempi.


Illaksi lämpötila nousi ainakin 37 asteeseen, eikä se tuntunut laskevan ollenkaan pimeän tultuakaan. Seuraavana päivänä työkaverit kertoivat, että oli ollut kuumin yö Pariisissa vuoden 1872 jälkeen.

Olin matkassa työkaverin kanssa, mutta olimme joutuneet eri hotelleihin. Onneksi välimatkaa oli vain satakunta metriä. Kävimme työpäivän päätteeksi kirjautumassa ja jättämässä kantamukset hotelleihimme. Pikaisen suihkun jälkeen jaksoi juuri ja juuri vaihtaa kuivat vaatteet päälleen ja lähteä kaveria vastaan. Olimme menossa syömään ranskalaisten työkavereiden kanssa.


Saatoin kävellä vähän ohi kaverin hotellista. Onneksi Pariisissa tuntuu löytyvän paljon erilaisia oikoreittejä...


Lihakauppa aina kiinnostaa. Halal-aivoja sun muita rauhasia ja ruumiinosia.



Kaverit löytyivät ja paikallisasiantuntemuksella valittu ruokapaikka osoittautui erinomaiseksi. Nälkäkin oli tosin ehtinyt jo yltyä kovaksi. Suomalaisena toimistorottana tottuu siihen, että saa päivällä lounaan joka on ihan oikeaa ruokaa. Aina Ranskassa ollessa tuntuu käyvän niin, että sitä sinnitellään jos jonkinlaisten sämpylöiden voimalla työpäivä, hotellin turviin päästään hengähtämään siinä klo 18 hujakoilla (ei helpota, että vatsa elää vielä Suomen ajassa) ja klo 20–21 saattaa olla toivoa löytää edestään jotain oikeaa ruokaa.

Tällä kertaa päivän ateria nautittiin Asian Wok - Bistro Thai -nimisessä ravintolassa.

Alkuun katkaraputäytteisiä kevätkääryleitä.


Pääruuaksi ankkaa.


Sattui niin hauskasti, että Ranskassa vietettiin kyseisenä iltana kansallista musiikkipäivää tms. Kaikkialla oli erilaisia musiikkiesityksiä kadulla, ravintoloissa pauhasi musiikki ja koko kansakunta tuntui jalkautuneen Pariisin kaduille nauttimaan juhlasta läkähdyttävässä helteessä.


Jos oma viinipullo ja patonki oli päässyt jo loppumaan, sai kasvonsa säilytettyä piknik-seurueessaan hankkimalla täydennystä.




Saint-Martinin kanavan yllä kohosi kävelysiltoja. Ihmisiä oli kerääntynyt kanavan varrelle kavereineen nauttimaan eväistä. Tyhjiä paikkoja ei ollut jäljellä.





Kanavaa pitkin lipui bilelaiva. Tällä porukalla vaikutti olevan fasiliteetit kunnossa ja mieliala korkealla. Katoksen alla on pitopöydät, valkoiset pöytäliinat ja takuulla rajattomasti ilmaista Bollingeria. Hyvät kekkerit selvästi!  :-D


Risteyksessä soitettiin musiikkia kovalla. Tämmöisiä parveilupisteitä oli aina parin korttelin välein.


Parvekkeella setä ja täti ruiskivat vesipyssyllä väkijoukkoon. Tuskin ketään ainakaan haittasi tuossa helteessä. Kaikki olivat jo valmiiksi hiestä märkiä.


Pokemon Go Raid Battle oli beta-testattavissa Pariisissa ja Köpiksessä. Noh. Mä nyt satuin olemaan tällä kertaa Pariisissa.


Pariisin kivimiehet. Vapise, Eliel Saarinen.


Reissun aikataulu oli sen verran tiukka, että varsinaiset turistinähtävyydet jäi kiertämättä täysin. Tässä nyt ois tämmöinen epäriemukaari. Tämän juuressa käytiin vielä nesteytyksellä ennen unia.


Aamulla oli eri meininki. Kadut tyhjänä.



Hotellin hississä olisi voinut kessutella ja soitella respaan.


Äänestäkää Jeesusta.



Työmatka sähköyksipyöräisellä.


Ainiin! Ehdin mä yhden nähtävyyden nähdä - auton ikkunasta. Notre-Dame!


Sateenkaariliput. Ranskassa ei taideta turhaan penseillä toisten asioista.


Festarivessa oli jäänyt vielä risteykseen. Harmi että sen kerran kun olisi ollut helpotus, ei ollut hätää.


Aamupalalla vasta puristettua appelsiini- ja verigreippimehua. Croissanttit, kaffet, kananmuna ja erilaisia leipiä. Tää oli ehkä terveellisintä ja parasta mitä koko loppupäivänä pääsinkään syömään.



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kävimme kohutulla Littoistenjärvellä

Yksi alkukesän suosituimmista kotimaan uutisista koski Littoistenjärveä, joka kirkastettiin kemikaalien avulla. Lopputulosta, turkoosia, poikkeuksellisen kirkasta järveä saimme ihastella useiden eri lehtiartikkeleiden ja videoiden kautta. Sittemmin järven vesi on jo alkanut samentumaan. Aika näyttää, millaisia seurauksia tai vaikutuksia kemiallisella käsittelyllä oli ja tehdäänkö sitä jatkossa enemmänkin.

Littoisten vanhan verkatehtaan ympäristöä

Vietimme viikonlopun Kaarinassa ja saimme paikallisilta asukkailta vinkin, mihin järveä voi mennä ihastelemaan. Uteliaita kun olemme, niin pitihän tämäkin "luonnonihme" käydä toteamassa. Lyhyen visiittimme päämäärä oli Villakuja, jonka varrella oli hyvin pysäköintitilaa. Pääsimme autolla ihan rannan tuntumaan ja pienellä hiekkarannalla olikin muutamia perheitä viettämässä sunnuntaipäivää. Tässä kuvasatoa visiitiltämme.







Plutokin on nyt kastellut tassunsa tässä kuuluisassa järvessä

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kaupunkipyörällä auringonlaskusta auringonnousuun

Keltaiset Alepan logoilla varustetut kaupunkipyörät ovat yksi varmoista kesän merkeistä. Pyöriä on tänä kesänä tarjolla Helsingissä 1400 ja niitä voi noutaa sekä jättää 140 asemalle. Istuimme ystäväni kanssa iltaa ravintola Kappelissa ja katselimme kauppatorin reunalla olevaa kaupunkipyörien telinettä. Se ammotti tyhjyyttään ja toivoimme puolivitsillä, että joku pysäköisi siihen fillarin, jotta pääsisimme testaamaan tätäkin kulkuvälinettä hänen Helsinki-visiittinsä aikana.

Töölönlahti klo 2.34

Vapaita pyöriä ei ilmaantunut, mutta siinä hetken aikaa asiaa kypsyteltyämme googlailimme lähellä olevia kaupunkipyöräasemia. Niitähän löytyi kartalta ihan valtavasti ja klikkaamalla näki pyörien määrän kyseisellä asemalla. Tiedon täydellisestä reaaliaikaisuudesta en ole ihan varma, mutta suuntaa-antavaa tietoa se ainakin antoi.

Kauppatorin ranta klo 23.49

Kävelimme  makasiiniterminaalien ohi kohti Laivasillankadun pysäkkiä, jossa sovelluksen mukaan oli parkissa useampia pyöriä. Tämä pitikin paikkansa ja vaikka matkakorttimme eivät toimineet (emme olleet rekisteröityneet käyttäjiksi), saimme pyörät nopeasti käyttöön Visan avulla. Ostin meille molemmille viideksi tunniksi ajoaikaa ja se maksoi yhteensä kymmenen euroa.

Laivasillanrannan pyöräparkki klo 0.08

Pyörien käyttöönotto oli todella helppoa. Näytön ohjeiden avulla syötimme kuusinumeroisen koodin, jonka jälkeen vielä nelinumeroisen pin-koodin. Näiden avulla pyörä irtosi telineestä. Satulan säätäminen, samoin kolmen pyörässä olevan vaihteen käyttäminen ei vaatinut erityistaitoja. Etukoriin mahtui kätevästi käsilaukku.

Kaivopuiston rantaa klo 0.19

Puolen yön maissa saimme pyörät alle ja matkaan. Upea täysikuu ihastutti taivaalla ja meren pintaan piirtyi kaunis kuunsilta. Etenimme rantaa pitkin rauhallista vauhtia ja pysähdyimme välillä ihastelemaan sekä kuvaamaan öistä maisemaa. Kaivopuistossa purettiin aiemmin illalla pidetyn lentonäytöksen varusteluita.

Kaivopuiston rantaa klo 0.24

Rannalla oli jo hiljaista, kaikki kahvilat olivat sulkeneet ovensa yhden aikaan. Päätimme ajaa Löytyyn, sillä ystäväni ei ollut vielä ehtinyt siellä vierailla. Iloksemme ravintola oli auki ja pääsimme testaamaan portsarin ystävällisellä kannustuksella myös kaupunkipyörien lukituksen. Sekin tapahtui helposti ja kävimme tankkaamassa janojuomaa yön ajourakkaa varten.

Tiesittekö muuten, että Löylyssä käytetty puumateriaali on koivua ja se on ollut teollisuuden hukkapuuta, ennen kun se on käsitelty ja kierrätetty uuteen tehtäväänsä, olemaan osa tätä kaunista rakennusta. Tuoksu on muuten huumaava täällä, jos laitat silmät kiinni ja suljet korvat musiikilta, voit hetken aikaa kuvitella istuvasi kesämökillä savusaunan rappusilla.

Löyly klo 0.56

Löyly klo 0.58

Löyly klo 1.00

Löylystä matka jatkui kohti Hietalahtea. Vastaan tuli enää harvakseltaan baareista kotiutuvia ihmisiä, kuka mihinkin menossa. Muutamia muita kaupunkipyöräilijöitä tuli myös vastaan ja moikkasimme heitä tervehdyksellä "Alepa-pyörä!". Se vaikutti tähti-idealta - ainakin silloin yöllä. Morjestaahan ammattiautoilijatkin toisiaan. Tämän tavan voi napata tästä vapaasti käyttöön, ei maksa mitään. Meillä oli ainakin hauskaa.

Telakkakatu klo 1.21

Hietalahdenranta klo 1.24
Kerrostaloista ja katuvaloista heijastui peilikuvat tyyniin satama-altaisiin. Pienen kuvausbreikin jälkeen matka jatkui kohti Ruoholahtea ja siitä hautausmaan ohi kohti Lapinlahtea. Entinen mielisairaalarakennus ja sen ranta pysäytti meidät jälleen kuvaamaan ja jostain kauempaa kuului kesäiltaan sopivaa puhensorinaa. Olipa joku laittanut pienen nuotionkin pystyyn lahden rannalle.

Lapinlahti klo 1.34
Lapinlahti klo 1.35


Lapinlahti klo 1.35

Lapinlahti klo 1.37

Lapinlahti klo 1.39
Jatkoimme matkaa rannan vierustan hiekkatietä pitkin ja ihailimme vastakkaisella rannalla olevan Salmisaaren näkymiä. Hietaniemen rannasta löytyi yöllä muutama muukin yökukkuja sekä lauma mopopoikia. Jatkoimme matkaa kuvailujen jälkeen kohti Töölöä. Teimme pysähdyksen Eläintarhan Nesteelle, jonka jälkeen kävimme kiertämässä vielä Töölönlahden. Maisemat pysäyttivät meidät kuvailemaan useampaankin otteeseen ja mikäs kiire meillä olisi ollutkaan. Kaunis, lämmin kesäyö.

Hietaniemen ranta klo 1.45

Mechelininkatu klo 1.53

Eläintarhan Neste

Töölönlahti klo 2.20

Töölönlahti klo 2.27

Töölönlahti klo 2.29

Töölönlahti klo 2.32

Töölönlahti klo 2.32

Töölönlahti klo 2.34

Ylitimme Linnunlaulun sillan ja jatkoimme junaradan vierustaa kohti Pasilaa. Matkalle osui muutama tiukka ylämäki, jotka taittuivat kevyesti kaupunkipyörän ykkösvaihteella. Raskaampaa sitä olisi ollut taluttaa mäkeä ylös. Pasilasta matka jatkui kohti Käpylää ja huhut ovat kertoneet, että pyöräilijöille on rakenteilla todella hieno baana Käpylän ja Pasilan aseman välille. Pitänee testata sitä, kun se valmistuu.

Linnunlaulu klo 2.39

Linnunlaulu klo 2.39

Klo 3.02

Tiesimme, että Käpylän aseman lähellä on pyöräparkki, johon meillä oli tarkoitus jättää pyörät. Se pysäkki oli lähinnä yöpaikkaamme ja siitä meillä oli mahdollisuus jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Pyöräparkki löytyi kartan avulla helposti ja siinä oli kuin tilauksesta kaksi paikkaa meille vapaana. Siirsimme pyörät telineisiin ja seurasimme näytön ohjeita. Näyttö kertoi, että ajomatkaa oli takana 18,6 km ja pyörät olivat meillä lainassa noin kolme tuntia. Näyttö opasti jälleen ystävällisesti meidät pyörän luovuttamisessa ja hieman haikeina, reidet hellinä hyvästelimme ratsumme.

Käpylä klo 3.12

Käpylä klo 3.12

Käpylä klo 3.12

Kaupunkipyöräilystä jäi erittäin positiiviset kokemukset ja yöllä autiossa kaupungissa, hyvässä seurassa se oli ihan erityisen ikimuistoinen kokemus.
Klo 3.39 aamu sarastaa ja satakieli säestää meidät nukkumaan hetkeksi ja sen jälkeen taas kohti uusia seikkailuja
Kiitos seurasta Miukku! <3
Klo 2.52