perjantai 25. elokuuta 2017

24 tuntia Wienissä

Kun suunnitelmissa on vain yhden vuorokauden visiitti Itävallan pääkaupunkiin Wieniin, on vierailukohteet valittava tarkkaan. Me keskityimme ensisijaisesti ruokapuoleen ja tärkeimmäksi vierailukohteeksi valitsimme Unescon maailmanperintöluettelossakin olevan Schönbrunnin palatsin.


Saavuimme sateiseen Wieniin aamupäivällä elokuisena sunnuntaina. Olimme valinneet majapaikaksi Pakat Suites hotellin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta ja aivan Belvere-puiston kupeessa, jossa sijaitsee kaksi upeaa barokkityylistä palatsia. Hotellia ympäröivät asuintalot ja meidän huoneemme ikkunat sekä parveke olivat sisäpihan puolella, joten suurempia näköaloja emme sieltä päässeet ihmettelemään. Hotelli oli erittäin siisti ja hiljainen, joten jos arvostat samoja ominaisuuksia, voin lämpimästi suositella tätä vaihtoehtoa.


Ilkan toivelistalla oli perinteisen wieninleikkeen maistelu ja sitä löytyikin ihan hotellin kupeessa sijainneesta Sperl-ravintolasta. Ravintola sopii nimensä puolesta myös nörteille. Ravintola muistutti tunnelmaltaan vahvasti kotiruokaan erikoistunutta, Helsingin Kalliossa sijaitsevaa ravintola Weeruskaa ja se täyttyi pikkuhiljaa saapumisemme jälkeen paikallisista ruokailijoista.








Ilkka sai tilaamansa leikkeen ja minä pääsin nautiskelemaan jykevästi paneroitua kuhaa. Jälkiruuaksi maistelimme lettuja suklaakastikkeella sekä kermavaahdolla. Juomalistalta löytyi paikallista erikoisuutta, Almdudleria, josta Ilkka oli ihan erityisen innoissaan, sillä se nosti mieleen muistoja lapsuudesta. Kuulemma se maistui edelleen saippualta, enkä voinut olla kovin paljoa eri mieltä tästä makuelämyksestä.




Lyhyen visiitin vuoksi emme jaksaneet perehtyä paikallisliikenteeseen vaan valitsimme kulkumuodoksi Uberin. Tilasimme kyydin Schönbrunnin linnalle ja vesisadekin lakkasi kuin tilauksesta. Kuskimme jätti meidät palatsin pääportille, josta lähdimme kiertelemään ensin sivulla ja takana olevia puutarhoja. Paikka ei ollutkaan ihan pienimmästä päästä. Pelkkä linna oli ihan valtavan suuri ja jätimme sen sisätilojen tutkimisen suosiolla seuraavaan kertaan.




Huomasimme puutarhan toisessa päässä valtavan suihkulähteen ja sen takaa lähtevän polun. Suihkulähdettä pääsi kuvaamaan myös takapuolelta ja se oli valtavan hieno. Polun yläpäässä näky Gloriette-paviljonki, josta arvelimme myös näköalojen olevan hienot, joten päätimme kiivetä sinne. Paviljonkirakennuksen kattotasanteelle oli mahdollista ostaa liput sopuisaan vajaan neljän euron hintaan, joten kiipesimme portaat sinne ja kävimme ihailemassa linnaa puutarhoineen sen hienoimmalta näköalapaikalta.



Gloriette-paviljongissa oli myös kahvila, jossa pysähdyimme välioluelle sekä kuohuvalle. Herkullisen näköiset kakut jätimme väliin, sillä seuraava vierailukohteemme olisi Cafe Sacher. Linnan alueelta poistuminen ei käynyt ihan niin nopeasti kuin ajattelimme, sillä tilukset olivat valtavat ja niitä riitti joka suuntaan. Alueella ajoi myös pieni juna, joka kuljetti turisteja. Puutarha ja sen läheiset metsät olivat ihailtavan siistit ja symmetriset. Vastaan tuli runsaasti paikallisia lenkkeilijöitä ja epäilemättä tuo alue on valtavan suosittu treenauspaikka.





Seuraava Uber alle ja suunnaksi Cafe Sacher. Odotetusti paikalla oli jonoa ja koska olimme lukeneet etukäteen, että jono purkautuu kohtalaisen nopeasti, jäimme odottelemaan. Puolisen tuntia jonottelun jälkeen meidät pyydettiin sisään vaikka edessämme oli vielä muita, sillä juuri kahdelle hengelle sopiva pöytä oli vapautunut.



Meidät sijoitettiin upean salin nurkkapöytään ja menut tulivat eteen vauhdilla. Tilasimme tietysti Sacher-kakun ja toiseksi jälkiruuaksi valitsimme omenastruudelin. Juomaksi Ilkka valitsi salaisella reseptillä valmistetulla Sacher-liköörillä aateloitua kahvia sekä minulle kaakaota. Jälkiruuat saapuivat todella ripeästi ja pääsimme nauttimaan suussasulavan herkullista Sacher-kakkua, joka tarjoiltiin kermavaahdon kanssa. Kakku oli täydellisen mehukas ja suklainen, eikä omenastruudeli hävinnyt maukkaudessa sille ollenkaan. Kakkupalan hinta oli muuten kuusi euroa, joka oli mielestäni oikein kohtuullinen kustannus tästä elämyksestä. Toki kahvin ja muiden tilattujen tuotteiden kanssa laskun loppusumma moninkertaistui.




Vieressä sijaitsee muuten myös Cafe Sacher Stube, joka näytti ulospäin aivan samanlaiselta kuin Cafe Sacher menuja myöten. Nettisivujen mukaan Cafe Sacher Stuben aukioloajat poikkeavat hieman Cafe Sacherista ja sinne on sallittua viedä myös koiria. Molempiin näistä oli jonoa, joten varmista etukäteen, kumpaan kahvilaan haluat mennä. Kahviloiden nimet lukevat sisäänkäynnin yhteydessä selkeästi.


Seuraava etappimme oli Hard Rock Cafe, joka sijaitsi ydinkeskustassa. Sinne oli vajaa kilometri matkaa, joten kävely oli tässä kohtaa sopivin liikkumismuoto. Osuimme keskelle vilkkainta turistialuetta ostoskatuineen ja teimme vierailun myös Pyhän Tapanin Tuomiokirkkoon (Stephansdom), joka oli todella upea. Käynnissä olevan messun vuoksi pääsimme ihastelemaan kirkkoa vain sen takaosasta.




Kuvan tummanharmaa rakennus on Hotel Sofitel Vienna, jonka ylimästä kerroksesta löytyy Das Loft -ravintola. 

HRC oli todella täysi ja meluisa, joten suoritimme vain pikaisesti ostokset, jonka jälkeen siirryimme läheiseen pubiin miettimään seuraavaa kohdetta. Kaupunki oli jo kertaalleen nähty korkeammalta, mutta lähistöllä oli vielä näköalaravintola Das Loft, jonne halusimme käymään. Onni ei kuitenkaan ollut puolellamme, sillä ravintolaan oli illalla pukukoodi, jota rennot asusteemme eivät täyttäneet. Meitä harmitti tämä ihan valtavasti sillä näköalat paikasta olivat kertakaikkisen upeat sen nopean hetken, mitä ravintolasta ehdimme nähdä.

Väsymys alkoi jo painamaan, joten oli aika tilata Uber ja suunnata kohti hotellia. Unimattia ei tarvinnut houkutella, kun herätys aamulla oli ollut ennen kuutta ja askelia mittarissa päivän kävelyistä lähes 15000. Sadepäivä verotti hieman kävelyintoa.

Eggs Benedict

Chia pudding

Seuraavana aamuna mietimme aamiaisvaihtoehtoja ja kuinka ollakaan hoksasimme, että se eilinen näköalaravintola tarjoaa myös aamiaista ja vieläpä ihan huikean houkuttelevia, terveellisiä vaihtoehtoja. Hintaero hotellimme aamiaiseen verrattuna ei ollut kovin suuri, joten Uber tilaukseen ja aamuruuhkan sekaan. Valinta oli oikea, sillä jos mahdollista, niin näköalat ravintolasta olivat vieläkin upeammat, auringon paistaessa kirkkaasti taivaalta. Herkuttelimme aamupalalla kaikkea mahdollista, mitä tarjolla oli ja tilauksesta sai munakkaita sekä jälkiruokia.








Jos haluat nautiskella Wienistä upeiden maisemien ja hyvän ruuan kera, on tämä siihen ehdottomasti oikea paikka. Muista illalla pukukoodi ja myös pöytävaraus saattaa olla paikallaan. Aamiaiselle sitä ei tarvittu. Illalla tuo ravintolan katto on valaistu näyttävästi. Ravintolan keskellä on korotettu alue, jossa voi nautiskella drinkkejä, mutta ehdottomasti parhaat näköalat ovat ikkunapöydistä.


Aamupalan jälkeen oli aika siirtyä autovuokraamolle hakemaan kulkupeli, jolla jatkaisimme roadtrippiämme kohti Slovakiaa.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Viiden maan road trip – Itävalta, Unkari, Slovakia, Puola ja Tsekki

Ajatus viisi maata kattavasta Keski-Euroopan road tripistä syntyi alkutalvella. Olimme jo pitkään haaveilleet lentävämme johonkin alppimaista ja vuokraavamme auton sieltä. Suunnitelmat toteutuivat osittain, kun varasimme lennot Wieniin ja vuokrasimme auton. Maat, joissa halusimme ehdottomasti vierailla Itävallan lisäksi, olivat Slovakia, Puola ja Tsekki. Unkari oli myös listalla, mutta tällä kertaa visiitti sinne jäi hyvin lyhyeksi hortoiluksi kolmen maan rajojen risteyksessä, sillä reissullemme oli varattu vain kuusi päivää.



Reittimme alkoi hahmottumaan tarkemmaksi vasta muutama viikko ennen lähtöä, kun saimme varmistettua vierailut tuttaviemme luona Puolassa ja Tsekeissä. Meillä olikin pitkään vain menopaluu lennot sekä ensimmäinen hotelliyö varattuna Wienissä. Alkuperäinen suunnitelmamme oli oli, että voisimme varata auton Wienistä ja palauttaa sen Prahaan, mutta hinta osoittautui puolitoista kertaa kalliimmaksi, joten päädyimme ratkaisuun palauttaa auto Wieniin.



Ilkan edellinen vierailu Slovakiaan tapahtui silloin, kun maa oli vielä Tsekkoslovakia, joten oli aika päivittää ”maakarttaa” hänen osaltaan. Minulle tämä oli ensimmäinen vierailu niin Itävaltaan kuin Slovakiaankin. Netissä surffailun perusteella Bratislavan lisäksi Slovakian tunnetuinta antia olivat Tatra-vuoret, jotka otimme pääkohteeksemme. Vierailimme yhdellä Slovakian korkeimmista vuorista, Lomnický štítillä, josta kerromme lisää toisessa postauksessa.







Slovakiasta jatkoimme matkaa Puolaan, jossa vietimme ystävämme luona maaseudulla kaksi yötä noin 40 kilometriä Krakovasta etelään. Teimme päiväreissun Krakovaan, joka osoittautui oikein sympaattiseksi ja helposti lähestyttäväksi kaupungiksi. Oman mausteensa kaupunkivierailuun toi lähes 35 asteen helle, Luciferiksikin kutsuttu Eurooppaa piinannut lämpöaalto.



Reissumme neljäntenä päivänä ajoimme Puolasta Tsekkeihin, paikkaan nimeltä Broumov, jossa tapasimme toiset ystävämme. Vietimme mukavia hetkiä tutustuen tähän 9000 asukkaan kaupunkiin ja erityisesti sen upeaan luostariin, joka on kunnostettu hienoksi monitoimikeskukseksi viimeisen kahden vuoden aikana.




Broumov oli reissumme viimeinen kohde, josta ajoimme takaisin autolla Wieniin. Matka-ajat näiden kohteiden välissä olivat kohtuulliset 4–6 tuntia, joten ajomatkat eivät venyneet ihan puuduttavan pitkiksi. Mittarissa oli auton palautushetkellä lähes 1400 kilometriä.



Autoilu valitsemissamme maissa oli erittäin vaivatonta. Etenkin Slovakiassa ja Puolassa moottoriteiden kunto oli virheetön, eikä pienemmilläkään teillä ollut ongelmia ajaa. Yhden tullitädin kanssa tuli kielimuuri vastaan Puolassa, mutta onneksi siitäkin selvittiin ystävällisen herrasmiehen avulla. Tsekeissä poliisi pysäytti meidät autosta puuttuvan tarran ja ”pienen” ylinopeuden vuoksi. Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut ja tämä ei varmasti jää viimeiseksi autoreissuksi Eurooppaan.