Kohtaaminen kojootin kanssa Death Valleyssa

Death Valley, eli Kuolemanlaakso ei nimensä perusteella suoranaisesti vedä puoleensa, mutta onhan se kieltämättä aika legendaarinen vierailukohde. Wikipedian mukaan paikka on Yhdysvaltojen kuivin, kuumin ja matalin. Ajoimme helmikuun 2017 lopulla Los Angelesista Las Vegasiin ja vaikka matkalla oli useita houkuttelevia kohteita, oli Death Valley niistä ehdottomasti se, jonne halusimme mennä.

Death Valley on alueena valtavan suuri (225 km pitkä) ja sinne pääsee ajamaan autolla useammastakin suunnasta. Jos otetaan kartalta kohteeksi Badwater Basin, joka meidän mielestä on se alueen kovin juttu, niin sinne Los Angelesista on ajomatkaa himpun vajaat 500 km ja Las Vegasista reilut 200 km. Ihan suoraan reitin varrella tämä ei ole vaan reittivalinnoista riippuen saa tehdä 200–300 km:n mutkan, jos lähtöpiste on Los Angeles ja päätepysäkki Las Vegas tai toisinpäin.

Aluetta koskevat varoitukset on syytä ottaa tosissaan, etenkin kesäaikaan. Helmikuun lopulla lämpötila hiveli t-paitakelejä ja tämän kalkkilaivan kapteenin iho alkoi punoittamaan vajaan tunnin ulkoilun aikana. Olisi pitänyt ymmärtää laittaa aurinkorasvaa tai suojata iho paremmin tällä nopealla visiitillä. Kun omat varustelut ovat kunnossa Death Valleyn vierailua varten, eli riittävästi vettä, evästä ja ne aurinkorasvat, niin kannattaa varmistaa myös auton kunto. Tutustu myös säätiedotuksiin ennen alueelle menoa, sillä sateet saattavat aiheuttaa tulvia ja katkaista tiet.

Kesähelteellä, joka siis tuolla autiomaassa voi tarkoittaa jopa +50 astetta, on autokin kovilla. Eli kannattaa ottaa tämä reitin suunnittelussa ja auton vuokrauksessa huomioon. Meidän uljas Camaro toimi kuin unelma tälläkin etapilla. Mitä pienemmäksi tiet käyvät, sitä vähemmän palveluita löytyy ja kalliimmaksi bensan hinta nousee. Jos ajat samaa reittiä kuin me, on hyviä pysähdys- ja tankkauspaikkoja moottoritie 15 varrella Barstow’ssa sekä Bakerissa.

Jos valitset reitiksi tien 127 Bakerista kohti Shostonea, tulee matkalla Renovillen kohdalla eteen pitkä, noin 15 kilometrin pätkä viivasuoraa tietä. Kaverilta kuulin, että tässä voi (jos haluaa ja uskaltaa) testata auton suorituskykyä.

Death Valley’ta halkoo tie numero 178 ja sitä voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa. Me valitsimme myötäpäivän, koska se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Maisema oli kuin jostain lännen elokuvasta: aavikkopensaita, kivikkoja, mäkiä ja ympärillä vuoristoa. Kun liikennemerkissä lukee “Next services 57 miles”, se todellakin tarkoittaa sitä. Pimeällä et saa tästä paikasta mitään irti, paitsi jos haet extreme-seikkailua. Alueella ei ole palveluita, katuvaloista puhumattakaan. Meitä vastaan ajeli jonkun verran pyöräilijöitä ja heidän huoltojoukkoina toimineita pakettiautoja.

Kohtaaminen kojootin kanssa

Yksi reissumme mukavimmista kohtaamisista tapahtui juuri tällä reitillä. Onneksi ajelimme kohtalaisen hiljaa, sillä autome edestä kipitti ihan oikea kojootti! Auto seis ja kamerat esiin! Meidän onneksemme kojootti ei ollut kovin arka, vaan se itseasiassa palasi katsomaan meitä tien reunustalle varmaankin ruuan toivossa. Poseeraus edestä ja sivusta, en olisi voinut parempaa kojoottimallia toivoa! Lyhyen kuvaussession jälkeen kojootti katosi aavikolle ja me jatkoimme matkaa.

Badwater Basin

Kuolemanlaakson varsinainen kohokohta on Badwater Basin, joka on Pohjois-Amerikan alin piste. Se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella. Alue oli aavikkolaakson ensimmäinen paikka, jossa törmäsimme isompaan määrään ihmisiä ja autoja sitten Bakerista lähdön. Jätimme auton pienehkölle parkkialueella ja parkkipaikan vierestä löytyi myös wc. Tarkista mennessäsi pysäköintimaksun tarve.

Heti parkkipaikan vierestä löytyy terassirakennelma opastauluineen, eli tässä kohtaa olet alimmassa pisteessä. Vastapäisen kallion seinästä löydät merkinnän, missä kohtaa merenpinnan taso on. Aavikolle on mahdollista lähteä kävelemään ja näin myös moni tekee. Varaudu siihen, että suolatasangon alla on upottava mutakerros, joten kengät saattavat likaantua, jos poikkeat reitiltä.

Lähistöltä löytyy muutamia muitakin suosittuja nähtävyyksiä, kuten Devil’s Golf Course ja Artist’s Drive. Jälkimmäinen oli tarkoitus ajaa läpi, mutta se oli suljettu tulvavahinkojen kunnostustöiden vuoksi.

Pienoinen yllätys oli, että kun ajoimme Badwater Roadin loppuun, meitä vastassa onkin yhtäkkiä jeeppivuokraamo, hotelli, golf-kenttä ja vierailijakeskus. Nämä löytyivät paikasta on nimeltä Furnace Creek. Google Mapsin satelliittikuvan mukaan sieltä löytyy myös pieni lentokenttä. Jos siis haet todella eksoottista paikkaa golfata tai yöpyä, niin tämä on hyvä vaihtoehto. Takuulla keskellä ei mitään.

Meidän matka jatkui tietä 190 kohti Pahrumpia ja siitä 160 tietä pitkin Las Vegasiin. Upeita vuoristomaisemia sai ihailla pitkin matkaa ja aurinkokin ehti laskea juuri sopivasti, kun tärkeimmät kohteet oli ehditty nähdä.

Muistilista Death Valley’hyn

• Huomioi sääolosuhteet
• Varaa mukaan juotavaa ja evästä
• Varmista, että bensaa on riittävästi
• Lähde liikkeelle ajoissa, jotta ehdit ajaa alueen läpi päiväsaikaan
• Muista suojautua auringolta