14.10.2018

Supersöpö Colmar | Ranska

Little Venice District Colmar France Ranska

Colmar France Ranska

Ranskan ja Saksan rajan lähistöllä sijaitseva, värikkäiden ristikkotalojen täyttämä Colmar tarjosi meille supersöpön taukopaikan matkallamme Sveitsistä Luxemburgiin. Strasbourgin eteläpuolella sijaitseva kaupunki oli meille uusi tuttavuus ja se näytti kuvien perusteella niin houkuttelevalta, että emme voineet ohittaa sitä pysähtymättä.

Colmar France Ranska

Colmar France Ranska

Kovin piilossa olevasta helmestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä kaupungin keskustan olivat löytäneet samana päivä meidän lisäksi sadat muutkin turistit. Kaupunki on palkittu Euroopan kolmanneksi parhaaksi kohteeksi vuonna 2018, eikä tähän tarvitse etsiä syitä kun kulkee toinen toistaan kauniimpien keskiajalta ja renessanssin ajalta säilyneiden ristikkotalojen seassa.

Colmar France Ranska

Colmar France Ranska

Vaikka talot ovat jo itsessään hyvin kauniita, niiden ikkunalautoja koristavat lisäksi runsaat ja värikkäät kukkaistutukset. Monia taloja on koristeltu sydämillä, ilmapalloilla ja tekokukilla. Todellinen hyvän mielen kaupunki, jossa riittää nähtävää ja ihmeteltävää joka puolella!

Colmar France Little Venice Ranska

Colmar France Little Venice Ranska

Kaupungin suosituimpien nähtävyyksien joukkoon menee Little Venice, jonka ympärillä parveili jatkuvasti turisteja kuvaamassa sillalta kanaalia molemmin puolin. Alla olevasta 360-videosta pääset aistimaan kaupungin tunnelmaa, kun ajamme tämän suositun kuvauskohteen ohitse.


Eräältä sivukujalta löytyi kopio kuuluisasta Manneken Pis -patsaasta. Alkuperäinen patsas sijaitsee Brysselissä ja lienee yksi maailman kuuluisimmista patsaista. Brysselissä sijaitsevan patsaan ympärillä käy varmasti aikamoinen kuhina, kun taas tämän Colmarin version löysimme lähes autiolta kujalta ja saimme kuvata patsasta kaikessa rauhassa.

Manneken Pis Colmar France Ranska

Hieman sivummalta keskustasta, erään liikenneympyrän keskeltä löytyi yllätykseksemme 12 metriä korkea Vapaudenpatsas. Näitä Vapaudenpatsaan kopioita löytyy ympäri maailmaa. Colmariin Vapaudenpatsas on pystytetty 4. heinäkuuta 2004. Vapaudenpatsaan toisena suunnittelijana tunnettu kuvanveistäjä Frédéric Bartholdi syntyi Colmarissa 1834.

Vapaudenpatsas Colmar France Statue Of Liberty Ranska



Lue myös:



Colmar France Ranska

4.10.2018

Hei me lennetään!

Sirius Sport Resort tuulitunnelilento
"Lentokokemus vastaa vapaapudotusta lentokoneesta. Ilmavirran maksiminopeus on 260 km/h, mutta aloittelijat lentävät noin 180 km:n tuntinopeudella. Lentäminen on vahva elämys myös katsojalle." Lähde: siriussport.fi

Siitä se ajatus sitten lähti..


Ilkka oli saanut synttärilahjaksi koodin, joka oikeuttaa kolmen minuutin tuulitunnelilentoon. Korkeanpaikankammoiselle lentäminen ei ole ehkä se top-listan ykkösjuttu, mutta kun koodin voimassaolon eräpäivä alkoi lähestymään, kävimme tuumasta toimeen ja varasimme lentoajat meille molemmille.

Sirius Sport Resort tuulitunnelilento

Lentoja järjestävä Sirius Sport Resort sijaitsee Pyhtäällä, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Matka taittui mukavasti moottoritietä pitkin syyskuun viimeisenä lauantaina. Lentoaikamme oli viideltä ja paikalla tuli olla tuntia aiemmin. Kun olimme täyttäneet infotiskillä vastuuvapauslomakkeet saimme siirtyä tuulitunnelialueelle.

Paikalla oli muutama ryhmä lentäjiä, osa ensikertalaisia kuten me ja paikalla oli myös maajoukkuetason laskuvarjohyppääjiä harjoittelemassa. Oli tosi mielenkiintoista nähdä niin aloittelijoiden lentoa kuin ammattilaisten taiturointia tuulitunnelissa ennen omaa lentovuoroa.


Kouluttajamme otti meidät vastaan, ohjasi alakertaan vaihtamaan haalareita ja valitsemaan kypärät. Saimme perusteellisen turvallisuuskoulutuksen, jonka keskeisimmät ohjeet neljänä käsimerkkinä olivat melko helppoja muistaa. Niillä viestittiin tuulitunnelissa pitämään leuka ylhäällä, kroppa rentona ja jalat sopivasti koukussa. Tunnelin suuaukolta piti osata kaatua suoraan eteenpäin ja antaa ohjaajien hoitaa siitä eteenpäin sopivaan lentoasentoon. Tämä kaatuminen kuulosti etukäteen pelottavimmalta.

Sirius Sport Resort tuulitunnelilento

Siirryimme tunnelin viereiseen odotustilaan, josta oli mahdollista valokuvata toistemme lentoja. Meidän kanssamme lensi kolmas henkilö ja meidät oli järjestetty niin, että ehdimme Ilkan kanssa vaihtaa hyvin kuvausvuoroa. Kun oma vuoroni tuli, menin tunnelin suulle, nostin kädet pään korkeudelle, nojasin eteenpäin ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olin jo leijumassa ilmassa. Missään vaiheessa en ehtinyt pelätä tai edes kunnolla jännittää.

Katrin lento tuulitunnelissa


Ensimmäinen lento kesti minuutin, joka meni kyllä tosi nopeasti ohi. Yritin muistaa kaikki ohjeet ja kouluttaja oli koko ajan vieressä kannustamassa ja antamassa ohjeita. Oli kyllä tosi hauska fiilis leijua ilmassa, mutta se vaati tosi paljon keskittymistä ja asento muuttui hyvin pienillä liikkeillä.


Toisen lennon aikana osasin olla jo rennompi ja ohjaaja neuvoi käsien asennossa, joten pääsin jo korkeammalle. Missään vaiheessa lentäminen ei pelottanut, mutta kahden minuutin aika alkoi yllättävää kyllä, tuntumaan jo lihaksissa. Lennon loppuvaiheessa kouluttaja vei minut vielä liitelemään ylemmäs, joka oli kyllä tosi hauskaa! Lennon päätteeksi heitettettiin ylävitoset ja kouluttajamme teki tunnelissa lopuksi upeita liikkeitä ja sukelluksia, joihin tarvitaan vielä rutkasti lisää harjoitustunteja. P.S. Tuu ite yrittämään vilkuttaa tuonne.



Korkeanpaikankammoisen Ilkan kokemukset


Putkessa liitely vaikutti ajatuksissa ensin hauskalta, mutta sitten alkoi hirvittää kun tajusin ilmavirran synnyttävän propelliston vatkaavan useita metrejä lentäjän alapuolella vaivaisen verkon erottaessa sen hauraasta lentäjästä. Osasin myös kuvitella täysikokoisen, vantteran ihmisuroksen ilmaan nostattavan ilmavirran olevan hurrikaanin luokkaa. Itselläni salpautuu hengitys joskus kovan tuulenpuuskan puhaltaessa suoraan naamaan. Mikä lienee jäänne sukellusrefleksistä. Täällä kuitenkin onneksi puettiin päähän kypärä, joka jätti naaman tuulensuojaan.

Sirius Sport Resort tuulitunnelilento

Omaa vuoroa odotellessa ei ehtinyt juurikaan jännittää ja kasvattaa ahdistusta. Edellisen lentäjän liitelyä oli vangitsevaa katsella. Kun oma vuoro koitti, astuit portille, laskit kypärän visiirin alas ja nostit kädet ylös ja sitten vietiin. Tunne oli samaan aikaan avuton ja aivan uskomattoman hieno! Mielessä pyörii kaikki annetut ohjeet, pidä vartalo rentona, katso eteenpäin, kädet ja jalat sopivasti koukistettuna. Samaan aikaan keskittymistä häiritsee se, että jokainen korjausliike saa koko vartalon kiertymään tai vaappumaan johonkin suuntaan, eikä ole minkäänlaista kokemusta siitä miten tätä voisi saada jotenkin hallittua. Onneksi putkessa mukana on ohjaaja, joka muistuttaa käsimerkeillä oikean asennon löytämisestä, tai jos meinaat karata yläilmoihin, kuten Katrille kävi, tarttuu viimeisenä keinona kiinni ja vetää alas.


Toisella lentokerralla ohjaaja vei minut noin 3-4 metrin korkeuteen ylös pari kertaa ja pyöritti siellä pari kierrosta ympäri. Olin enemmän huolissani siitä etten nähnyt missä ohjaaja menee, kuin siitä että nyt ollaan korkealla. Luulin ensin lähteneeni niinsanotusti "lapasesta" ja lenteleväni vahingossa niin ylös. Nostin katsetta ylös, kuten oli opetettu, mutta koska tämäkään ei saanut minua laskeutumaan, ymmärsin olevani korkeammissa käsissä ja joku toinen ohjaa nyt lentoni suuntaa. Sain vielä vähän aikaa liihotella vapaasti ja törmäsin seinään. Ehkä pitäisi mennä lentelemään jonnekin missä ei seiniä ole. Hmm.


Ainiin, se tärkein. Lennellessä piti katsella eteenpäin ja sillä tavalla huolehtia lentokorkeudesta. Jos katsoi alas, ilmavirta alkoi nostaa ylös. En siis muistanut katsella propelleihin kertaakaan.

Tuhannet kiitokset vielä Larelle - Tuskin olisin uskaltanut lähteä kokeilemaankaan ilman tätä kannustusta!

Lopuksi saimme vielä palautetta lennoistamme sekä mahdollisuuden ostaa lisää lentominuutteja alennettuun hintaan. Tällä kertaa matkaan lähtivät vain evässämpylät kahviosta ja kaksi iloista matkabloggaajaa jälleen yhtä uutta kokemusta rikkaampina.

Sirius Sport Resort tuulitunnelilento

Pakettimme sisältö:


LET'S FLY I (3MIN)
Paketti sisältää turvallisuuskoulutuksen, lentoasusteiden vuokran, ohjaajan palvelut tunnelissa sekä 3 min lentoa, joka vastaa kolmea laskuvarjohyppyä 4000 metristä  sekä ohjaajan lentonäytöksen.

Kokemuksen kokonaiskesto n. 1 tunti.

Ajantasaiset hinnat kannattaa tarkistaa suoraan Sirius Sport Resortin nettisivuilta.

1.10.2018

Road trip osa 3/3 | Saksa - Tanska

Ærøskøbing auringonlasku Tanska meri

”PASSPOORTS! IDEEEES!” -huudot kajahtelivat junan käytävillä noin kahden aikaan yöllä. Juuri kun olimme löytäneet jonkinlaiset nukkuma-asennot junan penkeillä. Meni hetki tajuta, että kuka ja miksi haluaa meiltä passeja keskellä yötä junassa, kun niitä ei ole tähänkään saakka reissun aikana kyselty sitten lentokentiltä lähdön. Ikkunasta ulos vilkaistuani tajusin, että olemme Flensburgin asemalla, joka sijaitsee Saksan ja Tanskan rajalla. Passit löytyvät onneksi repusta ja rajavartijat saatiin tyytyväisiksi sekä hiljaisiksi. Oli turha toivo saada enää unta tämän jälkeen.

Elokuussa 2018 tekemämme road tripin kokonaissaldo oli 10 päivää, 10 maata, yli 2000 km autolla, noin 2800 km lentäen ja yli 300 km junalla. Reissun ensimmäisessä osassa kiertelimme Alpeilla ja toisessa osassa ajoimme Benelux-maiden läpi. Viimeiset neljä yötä vietimme Tanskassa koira-aiheisten harrastuksien ja ystävien parissa.

Puoli viiden aikaan aamuyöllä juna saapui etuajassa Tanskan Odenseen, joka oli pääteasemamme. Tiedättekö sen tunteen, kun etukäteen miettii, että kyllä sitä nyt yhden yön seisoo vaikka päällään.. Näin mekin pohdimme, kun järjestelimme itsemme yöjunaan sen sijaan, että olisimme valinneet pehmeän sängyn ja yöpymisen Hampurissa. No, mutta siellä sitä olimme asemalla supervirkeinä zombeina muutaman tunnin unien jälkeen. Autovuokraamo aukeaisi seitsemältä, joten muutama tunti piti tappaa aikaa aseman käytäviä mittaillen. Onneksi 7-Eleven ja muutama kahvio avasivat ovensa ja saimme hieman aamupalaa.

Uusi vuokra-auto Tanskasta


Raahasimme laukkumme vajaan kilometrin päässä olevalle autovuokraamolle. Katselimme pihalla olevaa autorivistöä ja totesimme, että yksikään niistä ei vastannut varaamaamme autoa. Kiva juttu, saisimme vielä kaiken kurjuuden päälle jonkun ”Ford similarin”. Odensen vuokraamossa tuskin olisi lentokentän tapaan monia vaihtoehtoja tarjolla.

Europcarin ystävällinen herrasmies käsitteli varauksemme ja huomasin, että samalla ulos on ilmestynyt uusi valkoinen auto. Kävin salaa kurkkaamassa autoa tarkemmin ja se osoittautui Jaguar E-Paceksi! Siistiä!

Sain juuri ja juuri pidettyä pokerinaamani Ilkalle, joka oli heikoista yöunista johtuen väsynyt ja edelleen sitä mieltä, että nyt sitten ajellaan ”Ford similarilla” loppureissu. Hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui silminnähden, kun selvisi minkä auton saamme. Yllättäen minun ei tarvinnutkaan ajaa vaan sain istahtaa apukuskin paikalle, joka oli varmasti paras ratkaisu siinä koomassa. Ilkka sai nukuttua junassa muutaman tunnin enemmän.

Jaguar E-Pace Europcar Odense

Jaguar E-Pace Europcar Odense

Vaiherikkaan vuorokauden palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Olimme siis heränneet edellisaamuna Alankomaiden Groningenista, käyneet ihailemassa tähden muotoista linnoitusta Bourtangessa, syömässä Bremenissä, palauttamassa auton Hampuriin, matkustaneet yöjunalla Tanskaan ja hakeneet uuden vuokra-auton alle. Enää pitäisi ehtiä lauttaan, joka lähtee 50 kilometrin päästä Svendborgista kohti seuraavaa määränpäätämme Ærøskøbingia.


Reitti



Lauttamatka Ærøskøbingiin


Vihdoinkin tuttuja maisemia! Svendborgin lauttasatamassa odotteli jo muitakin saarelle menijöitä. Olimme onneksi varanneet autopaikan ajoissa jo edellispäivänä, sillä saarelle on runsaasti menijöitä ja vaikka lautta on iso, eivät kaikki autot mahdu aina mukaan. Lautan henkilökunta ohjaa autot sisään rekisterinumeroiden perusteella, jota meillä ei tietenkään varaushetkellä ollut, joten kävin kertomassa autot sisään ohjaavalla henkilölle varaustunnuksemme. Laitoin samalla sähköpostia lauttayhtiöön, että rekisterinumero on heidän tiedossaan kun palaamme saarelta. Näin siirtyminen lautalle on molemmin puolin sujuvampaa.

Ærøfærgerne Svendborg satama


Kaksi yötä Ærøskøbingissa


Kun seitsemän vuotta sitten haimme broholminkoira Pluton tältä saarelta, emme arvannet, että palaamme tänne vielä monta kertaa uudelleen. Saari jo itsessään on aivan upea ja Ærøskøbingin vanha kaupunki on kuin suoraan sadusta. Saaren esittelyn voit lukea aiemmasta postauksestamme.

Pluton kasvattaja Dorthe odottelikin jo meitä ihanan broholminkoirakolmikon Agneksen, Gjallin ja Dagmarin kanssa. Agnes on Pluton sisko ja Gjall sekä Dagmar sen pentuja. Dorthella on sisustustarvikeliike maatilansa yhteydessä ja täällä viettäisimme seuraavat kaksi yötä.

Vaihdettuamme kuulumiset kävimme moikkaamassa myös kaikki muut maatilan eläimet, upeat hevoset, lampaat ja hellyydenkipeät possut. Keräsimme pihalta kurpitsoja illan ateriaa varten. Heikot yöunet painoivat vielä, joten otimme muutaman tunnin tirsat, jotta jaksaisimme seurustella illalla Dorthen kanssa.

broholminkoira broholmer

hevoset

minipossu minisika sika

kurpitsa luomu


Valmistelimme yhdessä illallisen, jonka jälkeen lähdimme saaren länsipuolelle rannalle, joka oli myös meille uusi. Aiemmin olimme käyneet samalla puolella olevalla 33 metriä korkealla Voderup Klintillä, jota mainostetaan saaren oppaassa. Nämä kalliot eivät olleet yhtä korkeita, mutta ranta on yhtä kaunis ja mikä parasta, saimme olla täällä kaikessa rauhassa. Koirat nauttivat ulkoilusta ja me myös.

Illalla vaihdoimme kuulumisia pöydän äärellä. Ilkka sai käydä laskemassa kaupan puolelta tuopillisen jos toisenkin saaren Rise Bryggeri -panimolla tuotettua olutta itselleen. Pöydästä löytyi herkkuja niin suomalaiseen kuin tanskalaiseenkin makuun. Dorthe rakastaa Geisha-suklaata, joten sitä löytyy aina tuliaisina. Tällä kertaa mukana oli myös Kettukarkkeja (Pihlaja), joiden taustalla on hieno tarina.

Ærø rantatörmä

Perjantai oli reissumme päivistä ainoa, jonka vietimme aamusta iltaan samassa majapaikassa. Lähdimme kauppareissulle ja samalla kävimme kiertelemässä saarta. Ajelimme saaren pohjoisimpaan kaupunkiin Søbyyn, jonne pääsee lautalla Jyllannista. 

Matkaa kaupunkien välillä on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, joten siirtyminen sujuu nopeasti. Meri vilahtelee peltomaisemien välillä ja maalaistalojen pihoilla näkyy mitä erilaisempia eläimiä. 

Ærøn korkein kohta näkymä merelle

Søby satama Suomen lippu

Søby hanhiparvi kotieläin

Søby alpakka kotieläin

Ærø sateenkaari meri

Perjantai-iltana teimme yhdessä lettuja, jotka täytimme ja pakkasimme mukaan ja nautiskelimme rannalla auringon laskiessa. Näistä hetkistä on tärkeät kesämuistot tehty. 

Ærø ranta broholminkoira broholmer meri auringonlasku

Fazer kettukarkki pihlaja marmeladi

Ærø auringonlasku meri

Neuvoimme Dorthea myös Instagramin käytössä ja poistimme turhat Instatilit. Ihana nähdä, että hän on jatkanut kuvien laittamista aktiivisesti. Dorthe on taitava valokuvaaja ja hän myy kaupassa myös omia maalauksiaan. On ollut hienoa seurata miten hän on saanut rakennettua kaupan kotitilalleen ja laajennettua sen niin suosituksi. Toivotaan, että somenäkyvyys tuo hänelle vielä enemmän asiakkaita. Saarellahan vierailee vuosittain jopa satoja tuhansia turisteja. Kukapa ei tykkäisi ihastella suloisia possuja tai kierrellä viihtyisässä sisustusliikkeessä ja nautiskella vaikka oluen kyytipojaksi.




Kohti Broholmia


Lauttamatka takaisin mantereelle kestää 75 minuuttia, joten meillä oli aikainen herätys, jotta ehtisimme ajoissa näyttelypaikalle. Dorthe oli jättänyt meille muistoksi pienen lahjan. Saimme mukaamme lisäksi eväät ja paikallista omenamehua, joita ehdimme nauttia lauttamatkalla. Edessä olisi hektinen päivä, kun Gudmen kaupungin kupeessa olevan Broholmin linnan pihapiiriin kerääntyy yli 200 broholminkoiraa omistajineen erikoisnäyttelyyn. Tapasimme näyttelyalueella suomalaiset yhdistystoverimme sekä runsaasti ulkomaisia ystäviämme.

Broholm Gudme broholminkoira broholmer näyttely

Paikalle oli saapunut tietysti valtava määrä tanskalaisia, joiden kansallisrotu broholminkoira on, mutta lisäksi paikalla oli hollantilaisia, italialaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia. Päivä sujuikin mukavia rupatellessa ja tietysti myös yhdistysasioita hoitaessa. Kansainvälinen yhteistyö on todella tärkeää, kun kyseessä on näin pienilukuinen, harvinainen rotu.

Broholm Gudme broholminkoira broholmer linna

Näyttelyn jälkeen kiiruhdimme kirjautumaan majapaikkaamme, joka sijaitsi Thurøssa, Svendborgin kupeessa. Tämä oli ainoa majoitus, jonka olimme varanneet etukäteen ennen reissua. Yllätys olikin mieluisa, kun meille oli varattu kokonainen talo! Lisäksi pihalla tepasteli komeita kukkoja ja kanoja. Tämä tyylikäs majapaikka meni kyllä hieman hukkaan, sillä aikaa emme ehtineet siellä viettää nukkumista enempää aikaa. Suomalaistoverimme asuivat samassa kompleksissa, eikä heidänkään majoitustilat olleet hassummat! Tämä paikka täytyy laittaa talteen tulevien vuosien varalle.

kana orpington

Svendborg ranta satama auringonlasku

Thurø IlkkaPlaysPokemon Pokemon ranta meri auringonlasku

Pitkän näyttelypäivän jälkeen meillä on ollut tapana mennä paikalliseen sushi-buffettiin, eikä tämäkään vuosi tuonut poikkeusta. Kahdeksan hengen seurueemme mahtui vaivatta illalliselle Svendborgin satamassa sijaitsevaan Kings Buffettiin ja saimme jokainen mahamme täytettyä noutopöydän antimista. Iltamme jatkui tästä vielä leirintäalueelle, jossa tapasimme tanskalaiset ystävämme.


Reissun viimeinen päivä


Kello herätti aamulla kahdeksan jälkeen ja oli aika pakata tavarat autoon. Kanatkin heräilivät tepastelemaan pihalle ja moikkasimme vielä pikaisesti suomalaiskaverimme. Oli aika siirtyä seuraamaan broholminkoirien ulkomuotoarviointeja Brobyssä sijaitsevaan Dogcenteriin. Täytyy muuten tässä kohtaa mainita, että tuo Jaguar, joka oli erittäin mukava yllätys, oli myös hyvin miellyttävä auto ajaa. Niin miellyttävä, että ajoimme ensin ohi oikean liittymän. Pienen lisämutkan kautta oikea paikka kuitenkin löytyi ja pääsimme seuraamaan useamman koiran arvosteluita. Suomeen tuodut harvinaiset mustat broholminkoirat saivat erinomaiset arvostelut, joista olimme erityisen iloisia.

Jaguar E-Pace kana orpington

Broholmerselskabet Bo Lasthein Anderse black broholmer

broholmer broholminkoira yhteiskuva

Hyvästelimme muut suomalaiset, tanskalaiset sekä italialaiset ystävämme ja oli aika jatkaa matkaa. Pieni hyydytys oli päällä, eikä seuraavasta yöpaikasta ollut vielä tietoa. Lentomme Helsinkiin lähtisi Billundista, joten suuntana oli Jyllanti. Sovimme pysähdyspaikaksi Middelfartin, joka meidän suussa taipuu näppärästi keskipieruksi. Sieltä löytyy maanmainio marketti nimeltään Kvickly, jossa on ehkä hienoin ja monipuolisin olutvalikoima, johon olemme Tanskassa törmänneet.

Middelfart Kvickly olut valikoima

Ilkka pääsi valitsemaan tuliaisia ja kävimme samalla syömässä viereisessä ravintolassa. Pohdimme, että jaksaisimmeko ajaa Aarhusiin, joka on vielä käymättä, mutta reissuväsymys painoi sen verran, että mukavuus voitti ja varasimme ihanan kuuloisen viiden tähden hotellin Vejlen läheltä, Kellers Parkista. Halusimme nauttia vielä meren läheisyydestä viimeisenä iltana.

Børkop Brejning Comwell Kellers Park kartano hotelli

Brejning satama meri vene


Kellers Park osoittautui todella hienoksi alueeksi, jollaiseen emme olleet vielä aiemmin törmänneet Tanskassa. Ajelimme upeiden yli 100-vuotiaiden kartanoiden ohi ja saatoimme iloksemme todeta, että yhdessä niistä viettäisimme viimeisen yömme. Comwell Kellers Park koostui kolmesta hienosta rakennuksesta, joilla oli pitkä historia mm. mielisairaalana. Säntäilin aulassa sen verran innokkaasti puhelimen kanssa, etten huomannut edessä olevaa lasiovea. Vaikka pääni on jokseenkin kova, ei se onneksi mennyt lasista läpi. Komean kuhmun sain kuitenkin matkamuistoksi. Niinpä ilta taittui hotellihuoneen mukavassa Hästens-sängyssä jääpussia otsalla pidellen. Tälli oli sen verran kova, että skippasimme illallisen suosiolla. Kun pahin tuska oli laantunut, kävimme vielä läheisessä satamassa ihailemassa auringonlaskua ja Ilkka pääsi testaamaan paikallisen McDonald'sin automaattitilauksen.

Kotimatka alkaa


Erinomaisen aamupalan jälkeen oli aika laittaa lippis syvälle päähän kuhmun peitoksi, kamat autoon ja alkaa siirtymään kohti Billundin lentokenttää. Matkaa oli noin 40 kilometriä ja meillä oli onneksi ihan hyvin aikaa siirtymiseen sekä auton palautukseen. Billundin lentokenttä muuten vuokraa autoja vain lentäville asiakkaille, sen vuoksi emme saaneet autoa sieltä vaan jouduimme vuokraamaan sen Odensesta, koska saavuimme Tanskaan junalla. Erikoisia sääntöjä, mutta tämä oli lopulta oikein hyvä ratkaisu meille.

Europcarin ystävällinen asiakaspalvelija otti automme vastaan lentokentän vieressä olevalla parkkipaikalla ja jätimme sateisen Tanskan taaksemme. Billundin kenttä on pieni, mutta erittäin toimiva. Sen lisäksi siellä on suuri tax free myymälä, jossa on hyvä valikoima. Ainakin kesäisin Helsingistä pääsee suorilla lennoilla Billundiin, joten tämä on myös hyvä aloituspiste Tanskan lomalle. Liikenne Tanskassa on hyvin selkeää ja samanlaista kuin Suomessa.

Jaguar E-Pace Europcar Billund lentoasema eronhetki

Lopuksi


Kymmen päivän road trip oli yksi hauskimmista tekemistämme reissuistamme. Joka päivälle riitti mukavaa tekemistä ja näkemistä. Vaikka matkustustahti oli aika hektinen ja aikataulut autonvuokrausten ja lentojen osalta kiinnitettyjä, meillä oli yöpaikkojen suhteen paljon valinnanvaraa. Oli ihan hauskaa, ettei aamulla vielä tiennyt, minkälaiseksi uusi päivä muodostuu ja minne päätyy yöksi.

Autoilu on Euroopassa helppoa kun ottaa selvää hieman etukäteen liikennekulttuurista. Lähes kaikissa maissa ajetaan moottoriteillä kovempaa kuin Suomessa ja Saksassa vauhti on erityisen kovaa. Rajanylitykset sujuivat kaikkialla ongelmitta, eikä autoamme pysäytetty missään vaiheessa.

Nettisurffailu toimi Elisan liittymillä erinomaisesti ja liittymälleni asettettu lisämaksuton EU-datasiirtomäärä riitti oikein hyvin, vaikka nettiä tuli käytettyä todella ahkerasti. Sveitsissä käytimme Reissunetti-pakettia, jonka ansiosta datakulut pysyivät sielläkin kurissa.

Meillä molemmilla oli mukana läppärit, joiden akut riittivät hyvin ajomatkoilla, joten saimme helposti varattua hotellit sekä etsittyä ruokapaikat sekä muut nähtävyydet tietokoneilla.



Lue myös:



Äänestä meitä Wowanders-kisassa!


Oletteko muuten kuulleet Wowanders-matkapäiväkirjasovelluksesta? Me kirjasimme kaikki road tripin kohteet sinne majoituksesta ravintoloihin sekä nähtävyyksiin. Päiväkirjamme pääsi Seikkailijattaret-kisassa viiden parhaan joukkoon ja voimme voittaa 200 euron arvoisen Norwegianin lahjakortin!

Anna äänesi 4.10. mennessä Ne Tammeloiden matkapäiväkirjalle täällä.

EDIT: Kisa on päättynyt, kiitos kaikille meitä äänestäneille!